Kuala Lumpur -> Bangkok -> Finland

Kuala Lumpur osoittautui hyvin moderniksi kaupungiksi. Kaupunki on kehittynyt Malesian viidenkymmenvuoden itsenäisyyden aikana hurjasti, eikä siellä ole käytännössä ollenkaan vanhoja rakenuksia, kuten monissa Euroopan kaupungeissa. Koko Malesia vaikuttaa paljon kehittyneemmältä maa kuin Thaimaa ja siellä kierrellessä tuntui kuin olisi jossain länsivaltiossa. KL:ssä on todellista suurkaupungin tuntua, vaikka siellä on asukkaita "vain" vajaat 1,9 miljoonaa.

Kuala Lumpurin keskustassa majoitus on kallista suhteessa aikasempiin matkakohteisiini. Siksi päädyinkin majoittumaan dormitorioon kahdeksi yöksi. Tiistaiaamuna oli tietysti heti lähdettävä ihmettelemään KL:n tunnetuinta maamerkkiä Petronas Twin Towers:ia. Ja olihan se komea pytinki. Tornien yhteydessä on kuusikerroksinen Suria KLCC kauppakeskus, joka on täynnä niin kalliin näköisiä liikkeitä, etten uskaltautunut edes astumaan niihin sisään. Onneksi kauppakeskuksessa on myös nelikerroksinen tavaratalo, jossa myytiin normaalihintaisia tuotteita. Ostarin kiertämiseen meni helposti pari tuntia aikaa, vaikka en edes ollut ostamassa mitään. Silti mukaan tarttui kahdet housut, jotka tarjouksessa maksoivat yhteensä 25 euroa ja nahkavyö. Tarkoitukseni ei edes ollut ostaa kyseisiä housuja, mutta koska ne istuivat harvinaisen, ei minulle jäänyt oikein muuta vaihtoehtoa, kun ottaa ne mukaan.

Petronas Twin Towers

Puisto KLCC:n vieressä

Kauppakeskuksen kierrettyäni lähdin seikkailemaan kohti Kuala Lumpurin 421 metriä korkeaa telekommunikaatiotornia. Sen näköalatasanteelta näkee käytännössä koko Kuala Lumpurin. Sieltä jatkoin eteenpäin etsimään kaupungin keskellä olevaa City Forestia. Opasteet olivat vähän turhan harvassa, mutta onneksi Kuala Lumpurin asukkaat ovat avuliaita ja puhuvat hyvää englantia, joten suunta-apua sai helposti kysymällä. Välillä piti pysähtyä vetämään donitsi ja jäätee, sillä päivä oli harvinaisen lämmin. Loppujen lopuksi löysin metsän, ja sitä hetkenn kierrettyäni huomasin olevani taas teletornin juurella. Tornilta olisi ilmeisesti päässyt suoraan metsään kiertämättä muutaman kilometrin lenkkiä kaupungilla, mutta mikäs siinä kävelessä.

Metsältä lähdin pikkuhiljaa palaamaan kohti kaksoistorneja ja odottamaan auringonlaskua, sillä pitihän torneista saada kuva myös illalla valojen ollessa päällä. Auringonlaskua sai odotella jonkin aikaa, mutta onneksi olin ottannut kirjan mukaan, jota lueskellessa aika meni leppoisasti. Kävin myös syömässä herkullista Malesialaista ruokaa. Ensimmäisen Malesialaisen ruokakokemukseni sain heti ylitettyäni valtakunnan rajan, kun bussin pysähtyessä tauolle. Malesialainen ruoka on todella hyvää. Mausteista, muttei liian tulista, kuten monet thaimaalaiset ruoat. Ainut vain, ettei vatsa oikein tykännyt siitä, mutta se nyt on pikkuvika.

Illalla takaisin majatalolle lähtiessäni eteen tuli eräs ongelma. En ollut muistanut ottaa paikan osoitetta ylös, enkä muistanut tarkkaan missä se on. Kyselin sitten taksikuskeilta tietääkö joku missä Green Hut niminen majatalo on, kunnes löysin erään, joka tiesi. Tai luuli tietävänsä... Äijä vei mut ihan väärään paikkaan ja sanoi: "Tässä on sun hotelli."
"Ööh, ei ole!"
"No se mun kaveri neuvo et tähän pitää ajaa."
No niin, hienoa. Mitäs nyt tehään, kun kumpikaan meistä ei tiedä mihin ollaan menossa. Sille oli ihan syy et mä kysyin, että tiedättekö te sen paikan. Noh, sitte ajeltiin vähän aikaa, kunnes löydettiin nettikahvila, josta kävin tsekkaamassa osotteen, jonka jälkeen löydettiin perille. Olipahan taas seikkailu. Ja jos tuli Koh Phi Phi:llä käveltyä paljon, niin kyllä tuli Kuala Lumpurissakin.

Keskiviikkona olikin aika palata takaisin bangkokiin. Koska aikaa lennon lähtöön oli reilusti, päätin kävellä KLCC:lle, josta pääsee junalla KL Centraliin ja siitä lentokenttäbussilla suoraan kentälle. Lentokenttä sijaitsee suht kaukana KL:n keskustasta. Bussimatkaan meni aikaa about tunnin verran. Parin tunnin lennon jälkeen olinkin takaisin Bangkokissa etsimässä kämppää viimeisille päiville. Löysinkin ihan mukavan paikan melko keskustasta, Lumphini parkin läheltä. Illalla piti vielä tehdä yksi, onneksi melko lyhyt, koulutehtävä, jonka deadline oli sinä iltana.

Torstai olikin tapahtumatäyteinen päivä. Nukuttuani ensin pitkään lähdin MBK:hon pyörimään ja tekemään uusia hankintoja. Tuli laitettua pukukin tilaukseen. Iltapäivällä kävin hakemassa matkalaukkuni takaisin säilöstä, johon olin sen ennen reissua jättänyt. Pakkasin rinkkaan kaiken tavaran, joita en enää tällä reissulla tarvitsisi ja lähdin tapaamaan vanhempipani, jotka olivat saapuneet Kanchanaburista Bangkokiin. Ilta menikin siinä kuulumisia vaihtaen ja hiukan maisemia katsoen.

Perjantaipäivä käytettiinkin käytännössä kokonaan Bangkokin nähtävyyksiä katsellen. Näytin porukoille vähän paikkoja. Käytiin Wat Pho:ssa ja Grand Palacessa, jossa en muuten ollut itsekään vielä käynyt. Molemmat ovat ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja. Ovat sitäpaitsi kätevästi vierekkäin. Näissä kohteissa vierailtuamme ajettiin jokiveneellä skytrain asemalle, josta jatkettiin MBK:lle. Hauskana yhteensattumana törmäsin asemalla myös yhteen ranskalaiseen pariskuntaan, jotka olin tavannut pari viikkoa aikaisemmin Koh Phanganilla. Seuraavana nähtävyytenä käytiin vielä pyörähtämässä Jim Thompsonin talomuseolla. Jim Thompson oli amerikkalainen arkkitehti, joka rakastui Thaimaahan ja rakensi talon Bangkokin keskustaan noudattaen perinteistä thaimaalaista rakennustyyliä. Hän tuli tunnetuksi luomalla kansainvälisen kysynnän thaimaalaiselle silkille auttaen siten merkittävästi Thaimaan silkkiteollisuutta.

Grand Palacelta

The Grand Palace

Viimeisenä käytiin vielä itse MBK:n International Food Courtissa syömässä, sillä minulla oli puvun välisovitus sovittuna iltapäivälle. Tässä vaiheessa ilta alkoi tehdä tuloaan ja vanhempieni oli aika lähteä lentokentälle ja takaisin kohti Suomea. Itse seuraisin perässä muutaman päivän päästä. Perjantai-ilta menikin omalta osaltani rattoisasti toista koulutehtävää tehdessä.

Lauantaina olikin aikaa taas shoppailla lisää. Taas tuli hankittua pari paitaa ja sandaalit. Myös pukuni viimeinen sovitus oli lauantaina, ja koska mitään muutoksia ei enää tarvinnut tehdä sain puvun mukaani. Damn it looks good! Illalla kävin katsomassa acionleffan Killer Elite parin thaimaalaisen kaverini kanssa Major Ratchayothinissa, eli aivan Elefanttitalon vieressä. Ei ollut enää vettä tiellä siinä osassa kaunkia. Leffan jälkeen jäi vielä aikaa tehdä Thai kielen koe.

Sunnuntainakin joutui vielä lähteä etsimään vielä puuttuvia vaatekappaleita, kuten kävelykenkiä. Jollaiset kätevästi löysinkin erään kenkäkaupan alennumyynnistä. Shoppailun jälkeen kävin kaverini Paiin kanssa käppäilemässä Lumphini parkissa, jossa en ollut saanut aikaiseksi käydä kertaakaan aikaisemmin. Komea puisto kieltämättä. Puistolta jatkettiin matkaan Bangkokin uuteen "kauhukauppakeskukseen" Mansion 7:iin. Pytinki sisältää pieniä kauppoja ja ravintoloita, sekä itse Mansionin, joka on kuin huvipuistojen kauhutalot. Tarkoituksena on kulkea karmivan talon läpi, jossa on miltei koko matkan enemmän tai vähemmän pimeää ja matkalla kulkijaa säikytellään eri tavoin niin maan perhanasti. En menisi uudelleen. Nyt kun oltiin saatu ruokahalu peloteltua pois, mentiin tietysti syömään viereiseen buffetiin. Kyllä se ruokahalukin sieltä nopeasti palasi kun sai sapuskat nenän eteen. Tuli taas syötyä varmaan kahden ihmisen edestä.

Lumphini park

Mansion 7

Maanantaina oli vielä aikaa tehdä viimeiset hankinnat, kuten vielä pari kauluspaitaa ja muutama kravatti. Hiukan alkoi se rahanmeno jo hirvittää, mutta Bangkokissa shoppailu on kuitenkin kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jos esim. kauluspaita maksaa jotain viiden ja kymmenen euron väliltä, niin pakkohan niitä on muutamat ostaa. Eipähän tartte sitten Suomesta ostella vähään aikaa vaatteita. Onneksi alkoi matkalaukku olla jo sen verran täynnä, ettei kovin paljoa pystynyt enää ostella. Illalla käytiin taas Paiin kanssa katsomassa leffa, tällä kertaa trilleri In Time. Illalla pitikin jo hiukan pakata laukkuja seuraavaa päivää varten.

MBK:ssa oli jo jouluvalmistelut täydessä vauhdissa

Sitten koittikin jo kotiinlähtöpäivä eli tiistai. Check out oli normaalisti kahdeltatoista, mutta lentokone lähtisi vasta vähän ennen puoltayötä. Ei auttanut muu kuin ottaa laukut mukaan ja lähteä kuluttamaan aikaa. Koska lentokentälle ei ollut vielä mitään kiirettä, kävin heittämässä laukut Paiin kaverille säilöön ja mentiin porukalla pelaamaan sulkapalloa läheiseen puistoon. Pelien jälkeen ehdittiin vielä käydä syömässä, jonka jälkeen oli aika lähteä siirtymään kohti lentokenttää. Oli hiukan outo fiilis ajatella, että se olisi viimeinen päiväni ja iltani Bangkokissa. Varsinkin tuon viimeisimmän reissuni jälkeen Bangkok ei enää tuntunut vieraalta kaupungilta, vaan siellä alkoi jo kulkea kuin kotonaan.

Lento lähti ajallaan kymmenen minuuttia ennen puoltayötä kohti Frankfurtia, josta parin tunnin odottelun jälkeen jatkolento Helsinki-Vantaalle. Matka meni ihan odotetusti, eli melko lailla pitkäveteistä oli. En montaa tuntia saanut koneessa nukuttua, mutta vähän kuitenkin. Suomeen laskeuduttiin vähän yhdentoista jälkeen päivällä. Laskeutuessa ihmettelin, että mihin helkkarin tunturille me ollaan laskeutumassa. Oli hieman eri näköiset maisemat kuin lähtiessä. Mutta oli silti hyvä fiilis olla taas kotona, varsinkin kun vaimoke oli kentällä vastassa.

Kotiinpäästyäni tein samantien kunnon suomalaisen ruoan itselleni, eli lihapullia ja pottumuusia. Iltapäivä menikin lähinnä tavaroita purkaessa. Ihan kaikki vaatteet eivät tosin ole vieläkään kaapissa, sillä täytyy uudelleenorganisoida koko vaatekaappi, että saan kaiken mahtumaan. Illalla ehdin vielä käydä nopeasti morjestamassa paria naapuria, mutta kovin paljon ohjelmaa illalle ei tarvinnut suunnitella.

Torstai ja perjantaipäivä menivät viimeisiä koulutehtäviä Thaimaahan väsäillessä. Mitä nyt isäukon kanssa kävin torstaina kaupassa ja samalla testaamassa heidän uutta autoaan. Ei ollut enää Lappeenrannan kartta ihan kirkkaana mielessä, vaan tovin joutui miettimään, että missäs tämä kyseinen kauppa onkaan ja miten sinne ajetaan. Nopeasti se sieltä kuitenkin palasi.

Perjantai-illaksi Taru oli järjestänyt yllätysbileet, joihin hän kutsunut kaikki naapurin kaverit. Yllätysbileet olivat todellakin nimensä mukaiset ja tulivat itselleni aivan puskista, kun ensimmäiset vieraat saapuivat. Kiitoksia kaikille mukana olleilla! Thaimaan reissu oli kaikin puolin onnistunut ja opettavainen. En ollut kertaakaan kipeänä, enkä saanut edes ruokamyrkytystä, vaikka vähän kaikenlaista tuli maistettua. Samalla se avasi paljon maailmankuvaani ja opetti paljon Kaakkois-Aasialaisista ihmisistä ja kulttuurista. Lisäksi yksi tärkeä asia, jonka opin itsestäni on, että sillä ei loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä missä päin maailmaa sitä majailee, vaan enemmän merkitsee se, ketä ihmisiä siinä on ympärillä. En tule koskaan unohtamaan vaihtokavereitani (harmi että koulun päättyminen tuli niin yllättäen, ettei ehditty pitää kunnon läksiäisbileitä, ennen kuin porukka hajaantui ympäri Aasiaa), mutta kyllä silti tuntuu hyvältä olla taas kotona vanhojen kavereiden ympäröimänä. Thaimaan kursseihin liittyvät kouluhommatkin alkaa olla taputeltu, joten tähän on hyvä päättää blogi tältä erää. Ehkä palaan tähän blogiin vielä, jos lähden joskus uudemman kerran reissuun, mutta se jää nähtäväksi tulevaisuuteen.

Edellisen blogipäivityksen aikaan suunnitelmat loppuvaihtoajalle olivat vielä auki, mutta onneksi ne siinä parin päivän sisällä selvisivät. Maanantaipäivä meni vielä arpoessa ja selvitellessä asioita. Joona otti tavaransa mukaan ja lähti takaisin Koh Changille. Heitettiin Joonan kanssa nopeat hyvästit siltä varalta, ettei enää tämän vaihdon aikana törmättäisi. Hermanin kanssa jäimme vielä päiväksi Tuk Changiin.

Tiistaina käytiin neuvottelemassa vuokranantajan kanssa seuraavan kuukauden vuokrasta ja saatiinkin vuokrasopimus päätettyä kuukautta aikaisemmin, kuin alunperin oltiin sovittu. Laitettiin loput kamat kasaan ja lähdettiin evakkoon. Hirveä homma oli yrittää syödä kaikki kämpässä oleva ruoka pois. Eikä me siinä edes ihan onnistuttu, vaan jätettiin siivojille loput. Heitettiin ylimääräiset matkatavarat, jotka eivät reissulle mahtuneet mukaan, Khao San roadille säilytykseen ja otettiin yö viereiseltä kadulta.

Siivoojalle jätettyjä hyödykkeitä

Herman päätti lähteä keskiviikkoaamuna myöskin takaisin Koh Changille ja itsekin olin saanut päätöksen tehtyä mitä teen seuraavaksi. Heitettiin lyhyet hyvästit varmuuden vuoksi myös Hermanin kanssa ja jäin yksikseni odottamaan myöhemmin lähtevää bussiani. Olin jo aikaisemmin suunnitellut tekeväni parin viikon mittaisen matkan etelään koulun loputtua ja päätin pitäytyä siinä suunnitelmassa. Nyt matka vaan siirtyi muutamaa viikkoa aiemmaksi. Tai itse asiassa suunnitelmaan tuli pieni muutos. Tarkoitukseni oli mennä aluksi Koh Taolle ja jatkaa siitä Koh Phanganin kautta etelään. Tiistaina kuitenkin huomasin, että torstainahan olis Full Moon partyt Koh Phanganilla. Pitäähän ne nyt käydä kattomassa, jos joka tapauksessa olisin siinä naapurisaarella. Sainkin varattua keskiviikkoiltana lähtevän yöbussi-lautta yhdistelmälipun suoraan Koh Phanganille. Ja vaikka Full Moon partyihin oli aikaa enää päivä, onnistuin löytämään netistä vapaan resortin vähän kauempaa saaren keskustasta.

Lippua varatessani minulle näytettiin kuvia kunnon sleeper-bussista, jossa oli leveät penkit, jotka sai taitettua melkein makuuasentoon. Bussiin noustessani kuitenkin huomasin sen olevan ihan tavallinen 44-paikkainen bussi. Noh, aina ei voi voittaa. Eikä tarvinnut ihan liikaa nukkua sinä yönä. Eivätkä ne edes meinanneet päästää meikäläistä repun kanssa sisään bussiin, mutta en ollut jättämässä kaikkia arvotavaroita ruumaan varastettaviksi. Kannattaa noilla pitkän matkan ja varsinkin yöbusseissa pitää kaikki arvokas lähellä. Ei oo mitenkään harvinaista et tavaroita hävii matkan aikana. Ja sama koskee kaikkia muitakin pidempiä matkoja.

Aamulla auringonnousun aikaan olimme perillä Surathanissa, josta lautta Koh Phanganille lähtisi. Aamu oli yllättävän viileä, ja ensimmäistä kertaa matkan aikana jouduin laittaa pitkähihaisen paidan päälle sen takia että ulkona olisi kylmä. Eipä sitä viileyttä kyllä kauaa kestänyt kun aurinko nousi korkeammalle ja alkoi lämmittää. Surathanissa meille kerrottiin, että jos haluaa lähteä Koh Phanganille aikaisemmalla lautalla, pitää ostaa uusi, toisen firman lauttalippu. Tai sitten pitäisi odotella 2-3 tuntia seuraavaa lauttaa. Eipä siinä kiire mihinkään ollut, joten en halunnut maksaa toista lauttalippua, jonka hinta olisi ollut puolet koko matkan hinnasta. Eikä halunnut kukaan muukaan, vaan ilmeisesti kaikki jäivät odottelemaan myöhempää lauttaa. Sen johdosta alkoi hirveä painostus lipunmyyjien taholta. Taitavat saada ihan hyvät provikat niistä lipuista. Kaikki kuitenkin pitivät pintansa.

Yksityinen bungalowini

Koh Phanganille päästyäni ihmettelin, kun luvattu kyyti ei ollutkaan satamassa odottamassa. Selvisi, että auto oli tullut täyteen ja lähtenyt jo aikaisemmin. Mutta tilanne onneksi ratkesi puhelinsoitolla ja resortin omistaja lupasi lähettää toisen auton meikäläistä hakemaan. Perille päästyäni oli pakko ottaa muutaman tunnin päiväunet, että jaksaa bilettää aamuun asti. Ei sitä full moon partyille ihan joka päivä pääse. Kukaan ei oikeastaan edes tiedä miten ne saivat alkunsa, mutta nykyään full moon partyt ovat valtavia tapahtumia. High seasonina jengiä kerääntyy kymmeniä tuhansia Koh Phanganin etelärannalle juhlimaan teknomusiikin ja bukettien voimalla auringonnousuun asti. Ja sitä väkeä tosiaan oli kuin Lemin pottumarkkinoilla konsanaan! Aurinko muuten nousee täällä todella nopeasti. Kun lähdin lavataksilla takaisin majataloani kohti oli vielä pimeää, mutta puoleen väliin matkaa ehdittyämme (eli noin 10 km) oli jo täysin valoisaa. Olipahan taas hölmö fiilis mennä "yöunille", kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

Full Moon party -juomaa

Asiaankuuluva ehostus flueresoivilla väreillä

Perjantaina olikin pitkästä aikaa sadepäivä. Olin just ajelemassa skootterilla, kun sade tuli päälle, joten kastuin ihan läpimäräksi. Onneksi kuitenkin satoi vasta nyt, eikä torstaina. Ilta menikin sadetta pitäessä majatalon ravintolassa jutellen ja korttia pelaten toisten backpackereiden kanssa. Samojen tyyppien kanssa hengailin myös edellisillan. Lauantaina jatkoin sitä, minkä takia olin saarille lähtenyt, eli yleistä rentoutumista. Kävin mopon kanssa vähän katselemassa ympärilleni ja löysin mukavan rannan, Haad Saladin, saaren pohjoisosasta. Söin aamupalan ja otin tunnin selkä, hartia ja päähieronnan rannalla, jonka jälkeen palasin omalle bungalowilleni lukemaan kirjaa hammockissa pötköttäen. Ja illaksi taas ravintolaan istuskelemaan.

Parista asiasta saarella huomaa hyvin, että paikka on ollut varsinkin reppureissaajien suosioissa. Ensinnäkin saarella on todella paljon reggaebaareja, jotka on kaikki maalattu vihreä-kelta-punaisiksi ja niiden seinillä on kuvia Bob Marleystä ja toisekseen saarella on useita vegeravintoloita. Muualla Thaimaassa joutuu usein erikseen pyytämään, jos haluaa kasvisruokkaa, tai jos käy tuuri, menussa saattaa olla pari kasvisvaihtoehtoa valmiina. Sain myös muutettua paluulentoni Suomeen aikaisemmaksi. Palaankin Suomeen jo 30.11. Nyt kun kouluakaan ei enää ole, alkaa olla jo ikävä kotia. Ikävä on varsinkin yhtä asiaa kotona. Jokainen päätelköön itse mikä se saattaisi olla.

Näkymä hieronnassa

Sunnuntaina tapahtui jotain outoa. Heräsin jo kahdeksalta aamulla, vaikka kello oli soimassa vasta tuntia myöhemmin, enkä jaksanut enää nukkua sen jälkeen, vaan jouduin nousemaan ylös. Enhän mä kouluviikollakaan herää noin aikasin ellei oo pakko. Aamu oli kuitenkin kaunis, joten mikäs siinä. Menin aamu-uinnin kautta aamupalalle odottamaan taksin lähtöä satamaan. Oli aika vaihtaa naapurisaarelle Koh Taolle. Juuri kun lautta lähti liikkeelle alkoi sataa. Melkein koko matkan Koh Taolle tiputteli enemmän tai vähemmän vettä, mutta onneksi ei Taolla saavuttuani sade ehti loppua. Loppupäivä oli kuitenkin melko pilvinen. Onnistuin löytämään aivan mahtavan resortin muutaman kilometrin päästä Sairee beachiltä, joka on saaren pääranta. Itse en oikein pitänyt Saireesta. Se oli liian täynnä kaikkea. Löytämäni resortti sijaitsi kuitenkin rauhallisemmassa rannalla ja bungalowini parvekkeelta avautui upeat näkymät edessä avautuvalle lahdelle. Majoittautumisen jälkeen loppupäivä meni taas saarta kierrellessä.

Maisema omalta terassilta

Samoin maanantai meni lähinnä saarta kierrellessä. Koh Tao ja Koh Phangan ovat kauniita saaria molemmat. Maanantaina tosin satoi aamupäivällä, joten piti keksiä jotain tekemistä, mitä sade ei haittaa. Päätin mennä snorklaamaan. Kuvassa vasemmalla olevan niemen takana on toinen matala lahdenpoukama, jossa oli yllättävän paljon erinäköisiä värikkäitä kaloja ihan rannan tuntumassa. Snorklailin siinä yhden kivikon ohi toiselle pienelle rannalle, jossa näin reissuni isoimman liskon. Snorklasin ihan rantaan asti ja kun nousin seisomaan rannasta lähti reilun metrin mittainen varaani kipittämään kivenlohkareiden väliin piiloon. Ihmettelin päivällä, miksei saarella näy muita reppureissaajia, mutta myöhemmin selvisikin, että ne olivat kaikki majoittuneet rannan toisiin, sukellusliikkeiden, hotelleihin. Tai ainakin hengailivat illalla niiden rantabaareissa.

Tiistaina jatkoin matkaa katamaraanilla aluksi takasin Surathaniin ja siitä bussilla Phang Nga:han. Phang Ngahan ei ole omaa bussia, mutta tiesin sen olevan Phuketiin menevän bussireitin varrella, joten sain järjestettyä asian niin, että Phuketin bussi heittää minut matkalla kaupungin asemalle. Tai oikeastaan matkatoimisto, josta ostin lipun, hoiti asian puolestani. Harvinaisen hyvää palvelua Thaimaassa. Matkaan meni miltei koko päivä, joten ruokailun lisäksi paljon muuta ohjelmaa päivälle ei tarvinnut järjestää. Kävin kuitenkin varaamassa venereissun seuraavalle päivälle. Eipä Phang Nga:ssa oikein muuta tekemistä olekaan.

Keskiviikkona lähdin koko päivän venereissulle Phang Ngan lahdelle. Reissun aluksi kiertelimme mangrovemetsän välissä mutkittelevaa uomaa pitkin merelle, josta jatkoimme matkaa pystysuoraan turkoosista merestä nouseville kalkkikivisaarille. Phang Ngan lahti on luonnonsuojelualuetta, johon kuuluu yhteensä 42 suurempaa ja pienempää saarta. Saaret ovat todella upean näköisiä. Monissa niistä on vuoroveden muovaamia tippukiviluolia, joista joihinkin pääsee pitkähäntäveneellä, mutta toisiin joutuu uimaan, tai melomaan kanootilla. Jotkut luolat ovat kuivilla ja niihin pääsee kävellen. Joillain saarilla suuri luolasto on aikojen saatossa sortunut ja luonut saaren sisään laguunin, johon pääsee ainostaan vettä pitkin tippukiviluolan läpi. Ensimmäinen kohteemme oli juuri tälläinen laguuni.

Seuraavaksi menimme katsomaan yli 3000 vuotta vanhoja maalauksia erään saaren seinässä. Matkalla näimme myös saaren, joka muistuttaa ulkomuodoltaan puudelia. Seuraavaksi vuorossa oli pysähdys kuuluisalla Ko Tapu:lla, joka tunnetaan myös James Bond saarena, koska elokuvan "007 ja kultainen ase" pahis Scaramanga piti siellä piilopaikkaansa. Lisäksi retkeen kuului muutama muu saari ja lopuksi pysähdys muslimikalastajakylässä, joka on rakennettu saaren jatkoksi meren päälle. Ehkä siellä joku vielä kalastaakin, mutta näytti siltä, että suurin osa saa elantonsa kaupittelemalla rihkamaa turisteille. Retkeen kuului myös ruoka/uintitauko erään saaren hiekkarannalla.

James Bond island

Retken jälkeen otin bussin Phuketiin. Ei tullut mitenkään yllätyksenä, mutta Phuketissa on kalliimpaa, kuin muualla Thaimaassa. Asiaan tosin vaikuttaa myös se, että high season on jo ehtinyt alkaa. Eikä tilanne ole kovin erilainen Koh Phi Phi:lläkään. Päätin majoittua Patong beachille, sillä kalareissu, jolle olin suunnitellut osallistuvani, lähtee sieltä. Torstaina kuljeskelin katselemassa Patongia sekä ajoin Kata beachille, jossa pääsin leikkimään mukavan kokoisilla aalloilla.

Perjantaina olikin sitten vuorossa kauan odotettu kalareissu. Suomalaisen Midnight Sun ravintolan omistaja järjestää kalareissuja Flying Finn veneellä Andamaninmerelle Phuketissa. Vene oli juuri tullut huollosta ja oli oikein komeassa kunnossa. Kyseessä oli kuulemma kauden avausreissu. Meillä oli hieno 11 hengen porukka, joista yhdeksän oli suomalaisia. Jonkin aikaa vedettyämme löydettiin tonnikalaparvi ja kalantulo alkoi. Kun osuttiin parveen, oli kalaa usein monen siiman päässä yhtä aikaa. Näistä tonnikaloista sitten kokattiin meille lounas. Lounaan ajaksi pysähdyimme yhden samanlaisen kalkkikivisaaren edustalle, joita oli Phang Ngan lahdella. Saarella oli pieni ranta, johon pääsi uimalla/snorklaamalla. En ole ikinä aikaisemmin uinut niin kirkkaassa vedessä. Vettä oli veneen alla ehkä kahdeksan metriä kaiken pohjassa olevan näki todella selvästi. Näkyvyyttä olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle. Käytiin muutaman hengen porukalla rannassa, jossa näimme vielä aikaisemmin mainitsemaanikin isomman, 1,5 metrisen, varaanin.

Lounaan jälkeen yritettiin uistella purjekalaa, mutta valitettavasti jäi isot kalat tällä kertaa saamatta. Yhden kerran meillä oli joku vauraampi yksilö kiinni, mutta siima katkesi hiukan tärpin jälkeen ja kala sai jatkaa uimista. Oppaamme sanoi sen olleen kuningasmakrilli, mutta itse en kalaa ehtinyt nähdä. Kilon, parin tonnikaloja saatiin kuitenkin viitisentoista kappaletta. Illalla rantaan palattuamme eräs ravintolan henkilökunnasta tarjosi kalaporukalle syntymäpäiväsaunan ravintolan tiloissa, jonka jälkeen vuorossa oli vielä reissun hintaan kuuluva illallinen itse pyydetyistä kaloista valmistettuna ja perunamuusilla höystettynä. Ja hyvää oli. Kalareissua voidaan pitää erittäin onnistuneena, vaikka vähän vielä jäikin nälkä sen ison saamiseksi. Sehän vain tarkoittaa, että joskus on vielä palattava ison veden ääreen kaloja narraamaan.

Päivän saalista

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys, koska lähdin aamulautalla seuraavalle paratiisisaarelle Koh Phi Phi:lle. Ja sitä se kyllä muistuttaakin. Tai oikeastaan Phi Phi saaret koostuvat kuudesta eri saaresta, joista Phi Phi Don on suurin ja ainoa, jossa on vakituista asutusta. Todella upea saari, joka nousee jyrkkärinteisenä merestä korkeuksiin. Saarella on yksi matalampi kohta kahden kukkulan välissä, jossa sijatsee saaren ilmeisesti ainut kylä Baan Tonsai. Tai siihen kaikki turistikohteet ainakin ovat keskittyneet. Kapeimmalla kohtaa vastapuoleisten rantojen välissä ei ole kuin pari sataa metriä.

Baan Tonsai on hyvin erittäin viihtyisä kylä. Viihtyvyyteen vaikuttaa ainakin se, ettei saarella ole skoottereita suurempia kulkuneuvoja, eikä kylän kaduille suurempia mahtuisikaan. Ja niitäkään ei ole paljoa. Kadut ovat siksi tunnelmallisen kapeita. Toinen mukava asia on se, että vaikka kylässä kaupitellaan samoja tavaroita, kuin muissakin turistikohteissa, kukaan ei yritä väkisin tyrkyttää niitä. Siellä saa kävellä ja katsella kaikessa rauhassa mikäli niin haluaa.

Myös Phi Phi:ltä tehdään paljon sukellus ja snorklausretkiä, mutta sellaiselle en tällä kertaa osallistunut. Koska saari on suosittu lomakohde, kuten Phuketkin, ei sielläkään saa majoitusta ihan ilmaiseksi. Huoneiden hinnat lähtevät ainakin tähän aikaan vuodesta liikkeelle 600 bahtista eli 15 eurosta. Siihen hintaan sain yksinkertaisen bambumajan, jossa oli iso patja lattialla. Juokseva vesi ja sähkö kuitenkin löytyivät. Lauantaina kävelin ihan perhanasti ympäri saarta ihmettelemässä. Kiipesin mm. näköalapaikalle, josta näkee hyvin saaren kapeuden salmen kohdalla. Ja huomasin vasta takaisin päin tullessa, että kylästä näköalapaikalle olisi ollut suorempikin reitti, mutta mikäs siinä kävellessä.

Suht pelkistetty asumus

Sunnuntaiaamun pötköttelin biitsillä. Saaren toisella puolen oleva lahti on muuten todella matala. Laskuveden aikaan siitä olisi voinut kävellä yli shortseja tuskin kastelematta. Majan luovutuksen jälkeen oli vielä muutama tunti aikaa tapettavana ennen lautan lähtöä Krabille, joka olisi seuraava etappini. Päädyin pienen kiertelyn jälkeen yhteen ravintolaan katsomaan Frendien uusintoja ja nauttimaan lounasta. Siinä se aika sitten vierähtikin. Krabilla tarkoitukseni oli vain viettää yö ja jatkaa heti aamulla eteenpäin. Vähän kerkesin kuitenkin käydä katselemassa kaupunkia. Itse Krabi town on pieni ja rauhallinen kaupunki. Aivan eri maata Phuketin kanssa. Se on enemmän thaimaalaisten kaupunki, sillä suurin osa turisteista suuntaa kulkunsa läheisille Ao Nang- ja Raylay-beacheille.

Maanantaiaamuna tarkoitukseni oli siirtyä ensin Krabilta Hat Yaihin minivanillä ja siitä yöjunalla Kuala Lumpuriin, tai kavereiden kesken KL:ään. Alkuosa menikin kuten oli tarkoitus, mutta Hat Yaissa sain kuulla, että sen päivän yöjuna on täynnä. Onneksini rautatieaseman vieressä oli bussimatkoja myyvä yritys. He nimittäin kertoivat, että bussi KL:ään olisi lähdössä viiden minuutin päästä. Ei muuta kuin äkkiä lippu siihen bussiin. Juuri ja juuri kerkesin mukaan, hyvä että vessassa ehdin käydä. Tällä kertaa kävi onni onnettomuudessa ja pääsin suhteellisen pitkän autossa istumisen jälkeen perille aiottuun määränpäähän ja vielä jonkin verran aikaisemmin kuin oli aluksi tarkkoitus. Tosin se aikainenkin on suhteellista. Minulle sanottiin, että bussi olisi KL:ssä klo 21, mutta kun vihdoin pääsimme perille, näytti kello jo puolta kahtatoista.

Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä tutustumaan Kuola Lumpuriin, Malesian pääkaupunkiin. Takaisin Bangkokiin palaan keskiviikkona. Vanhempani ovat tällä hetkellä myös Thaimaassa ja meidän olisi tarkoitus tavata Bangkokissa torstaina. He palaavat Suomeen perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olisi tarkoitus käydä sitä ennen vähän katselemassa paikkoja ja tuupata niin paljon tavaraa heidän mukanaan Suomeen, kuin painoraja vain antaa myöten. Sitä tavaraa on nimittäin kertynyt. Ja vielä olisi ostoksia tehtävänä ennen omaa kotiutumistani. Mm. puku olisi tarkoitus hommata. Takaisin Bangkokiin päästyäni kirjoittelen kokemuksia Kuala Lumpurista ja viimeisistä päivistäni Thaimaan ihmeellisessä valtakunnassa.

Norsusaari

Edellisestä päivityksestä onkin taas vierähtänyt hiukan pidempi tovi. Syynä tähän on meidän Koh Changilla käynnin pienoinen venähtäminen. Konetta en viitsinyt sinne mukaan ottaa. Mutta palatkaamme siihen myöhemmin.

Road tripin jälkeisellä viikolla käyvimme koulussa vain parilla luennolla, sillä yksittäisiä luentoja oli peruttu Bangkokia lähestyvien tulvien vuoksi. Viikon puolivälissä kuulimme huhuja, että kaikki luennot olisivat peruttu loppuviikolta, jolloin Niklas ja Joona päättivät suunnata Koh Changille itäiseen Thaimaahan viikonlopun viettoon. Me Hermanin kanssa päätimme kuitenkin jäädä Bangkokiin tarkkailemaan tilannetta.

Loppuviikolla luentoja ei tosiaan enää ollut, eikä tulvakaan ollut saapunut meille asti. Päätettiin siis pitää launtaina saunabileet Tuk Changilla (meillähän siis on täällä talossa ihan kunnollinen suomalainen sauna). Bileet sujuivatkin onnistuneesti; sauna oli kuuma ja juomat kylmiä. Aikamme saunottuamme lähdimme jatkamaan hyvin alkanutta iltaa jo tutuksi tulleeseen Narz yökerhoon. Illan saapuessa päätökseensä olimme tietenkin nälkäisiä (niinkuin tässä vaiheessa iltaa aina), joten täräytimme Hermanin kanssa reteesti taksilla mäkkärin eteen. Jätettiin taksi siihen odottelemaan ja painuttiin tiskille tekemään tilausta. Sinä aikana, kun ruokamme valmistui, ehti taksin mittari raksuttaa eteenpäin huikeat 20 bahtia eli 0,5 €.

Ainoa pientä säätöä aiheuttanut osa iltaa oli saunan varaus. Vahtimestari alkoi kysellä meiltä joitain kortteja, jollaiset ilmeisesti pitäisi olla todistaakseen olevansa talon asukas ja saadakseen käyttää talon yhteisiä tiloja. Me emme kuitenkaan ole missään vaiheessa sellaisia saaneet, eikä meiltä viimeksi sellaisia kyselty, kun saunassa kävimme. Kerrottiin vaksille ettei me olla tuommoisia koskaan saatu, mutta haluttaisiin silti saunoa. Kysyttiin, että mitäs nyt tehdään. Pitäisikö meidän huomenna hankkia sellaiset kortit ja tulla silloin näyttämään? Ja mites vieraat? Tilanne ratkesi siihen, että maksettiin vaksille sata bahtia, jolla saatiin kaikki käyttää saunaa ja uima-allasta koko illan. Ei tainnut mennä mihinkään kirjanpitoon se raha.

Seuraavan viikon ensimmäiset päivät menivät lähinnä tietokoneelta sarjoja katsellen ja odotellen, josko se tulva tulisi. Vaan eipä tuota meille asti kuulunut. 27-31.10 oli päätetty tulvan takia antaa kansalliseksi vapaapäiväksi, jotta ihmiset voisivat siirtyä tulvia pakoon kenenkään menettämättä työpaikkaansa. Pääteltiin että tänä aikana ei varmaan ole sitten kouluakaan ja päätettiin lähteä itsekin katsomaan norsusaarta, jota Koh Chang kirjaimellisesti tarkoittaa. Nimi tulee siitä, että mantereelta katsottuna saaren muoto muistuttaa vedessä kylpemässä olevaa norsua. Tämä yhtäläisyys oli myös selkeästi havaittavissa, toisin kuin Erawanin vesiputouksilla.

Keskiviikkoaamuna siis lähdettiin matkaan. Aluksi taksilla bussiasemalle, jossa ehdimme nipin napin juuri lähdössä olevaan bussiin. Siitä matkattiin sulavasti viidessä tunnissa suoraan satamaan, josta lautan saarelle piti lähteä. Siihen se sulavuus sitten jäikin. Rannassa oltiin klo 15. Katsoin rannassa olevasta aikatauluplakaatista, että 15:30 pitäisi lähteä lautta. Todellisuudessa seuraava lautta lähtikin vasta viideltä. Kaikkiaan meiltä meni neljä tuntia siirtyä puolen tunnin lauttamatkan päässä olevalle saarelle ja siellä lava-autotaksilla haluamallemme hotellille.

Kalastusbotski ajaa ohi matkalla Koh Changille

Niklas oli kuitenkin tehnyt jo valmisteluja saarella ja järjestänyt meille ohjelmaa. Hän oli katsellut valmiiksi päivän kestäviä kalastusreissuja ja lopulta myös varasi sekä itselleen, että mulle ja Hermanille reissun seuraavaksi päiväksi. Heti torstaiaamuna meitä tultiin hakemaan hotelliltamme ja onkireissu saattoi alkaa. Reissu olikin pääasiassa veneilyä ja pohjaonkimista. Mistään big game fishingistä ei voi puhua. Mutta asia ei tullut mitenkään yllätyksenä, kun ottaa huomioon reissun hinnan. Hauskaa meillä silti oli. Veneessä ei ollut meidän kolmen lisäksi kuin kolme ruotsalaista plus miehistö. Meidän oppaamme oli erittäin viihdyttävä tyyppi. Kaveri heitti meidän kanssamme läppää pitkin matkaa ja näytti välillä taikatemppuja. Kalojakin saatiin, vaikka ne aika pieniä olivatkin. Eniten taidettiin saada snappereitä ja groupereita. Lisäksi napattiin uistellen yksi pieni barracuda. Nähtiin samainen opas paria päivää myöhemmin ja hän kertoi sen päiväisen retkikunnan saaneen pari hiukan vauraampaakin yksilöä. Pyytämämme kalat laivan kokki sitten paistoi meille välipalaksi. Maistuivat muuten hyvältä!

Kilpikonnan muotoinen saari

Torstaina kuultiin myös, että luentojen peruutukset jatkuvat 6.11 asti. Tai oikeastaan tieto koski vain osaa kursseista, mutta selvitimme että myös pelkästään meitä vaihtareita varten järjestetyt kurssit on peruttu. Tiedon kulku oli tähän asti ollut melko nihkeää ja tähän koskaan ei oikein ollut varma onko joku luento nyt peruttu vai ei.

Perjantaina vuokrattiin skootterit ja lähdettiin kiertämään saarta. Ehdittiin sinä päivänä käydä kiertämässä saaren länsipuoli, jonne lähes kaikki matkailu on keskittynyt. Tämä sen takia, että länsireunalla on hiekkarantoja, kun taas itäpuolella on lähinnä mangrovemetsikköä. Saaren ympäri kulkee kehätie, mutta siitä on jostain syystä jätetty vain muutaman kilometrin mittainen matka rakentamatta. Tämä tarkoittaa, että jos haluaa siirtyä muutaman kilometrin saaren eteläkärjen länsipuolelta itäpuolelle, joutuu kiertämään koko saaren. Matkaa tulee arviolta viitisenkymmentä kilometriä.

 

 

En ois halunnukaan ajaa tästä

Uusia palmuja tulossa

Matkalla tuli otettua valokuvia aikamoinen kasa. Hyviä maisemapaikkoja oli niin paljon, että kaikkia ei voi millään julkaista, mutta pitää yrittää valita joitain. Ihan saaren päässä on yksityinen Blue Lagoon -alue, joka näyttää esitteissä todella upealle, muttakun todellisuus ei vastaa ollenkaan piirretyn kartan antamaa kuvaa. Osa kartalle piirretyistä rakennuksista puuttui täysin ja monet niistäkin, jotka sieltä löytyivät, olivat todella ränsistyneen näköisiä. Ja itse laguuni oli haiseva, likaisen näköinen, lätäkkö. Hyvää sillä alueella oli ainostaan vesiputous, jota sai käydä katsomassa samalla 50 bahtin hinnalla, jolla alueelle sisäänpääsystä piti maksaa. Hintaan sisältyi myös kajakin vuokraus. Kokeiltiin sitäkin, mutta ei jaksettu kovin pitkälle meloa, sillä meille annettiin joku aasialaisille tarkoitettu malli, johon emme mahtuneet kunnolla istumaan.

Lauantaina olikin sitten vuorossa saaren itäpuolen kiertäminen. Meinasi päivä loppua tällä hiljaisemmallakin puolella kesken, koska jumituttiin vähäksi yhteen ravintolaan läiskimään Monopoly Deal:a Niklaksen, Joonan ja Jonaksen kanssa. Ehdittiin kuitenkin ajella myös itäpuolen tie käytännössä päätyyn saakka ja käydä välillä vilvoittelemassa toisella vesiputouksella. Vesiputouksia on saarella useita. Putous, jossa nyt vierailimme, on ilmainen. Joillekin putouksille täytyy maksaa pääsymaksu, sillä saaren sisäosa on luonnonsuojelualuetta. Tämä putous koostuu monesta eri tasosta ja ylemmille tasoille päästääkseen joutuu oikeasti näkemään vähän vaivaa. Mutta kyllä se kannattaa. On se vaan hieno fiilis kun pääsee hankalan viidakossa rämpimisen jälkeen ylimmälle putoukselle ja pulahtamaan sen alle syntyneen altaan vilvoittavaan veteen.

Olimme perjantaina siirtyneet asumaan  Sofia garden resortiin, jonka omistaa suomalainen mies. Päädyimme sinne vaihtokaverimme Marcon kautta, sillä hän oli päässyt töihin kyseiseen hotelliin. Lauantaisin on hotellissa aina ilmainen saunapäivä ja tällä kertaa hotellin muut suomalaiset asukkaat olivat järjestäneet myös grillijuhlat sauna yhteyteen. Käytiin siis ostamassa viereiseltä torilta muutamat pihvit ja hiukan kasviksia, jotka sitten grillattiin illalliseksi hyvässä seurassa. Grilli ei tosin ollut parhaasta päästä. Käytössä oli vain sähkögrilli, eikä pistoke tietenkään ollut maadoitettu, joten grilli räpsi aika ikävästi sormille, jos oli huolimaton. Kaikki ruoat piti laittaa grilliin ja ottaa siitä pois muovisen lastan avulla. Muuten sai sormilleen. Loppuilta sujuikin edellisten tapaan kavereiden kanssa pubissa biljardia pelaten. Myös seuraavat illat Koh Changilla menivät samalla kaavalla.

Sunnuntai menikin vaan saarella hengaillessa. Käytiin veden päälle paalujen varaan rakennetussa kalastaja/kaupustelukylässä tutustumassa retkivalikoimaan. Loppupäivä ja ilta menikin taas Monopolya läiskiessä. On muuten koukuttava peli. Maanantaina käytiin testaamassa saaren kuntosali. Kunnon old-school -sali sinikeltaisine laitteineen ja hieman ruostuneine painoineen. Mutta eipä siinä, hyvä treeni saatiin kuitenkin tehtyä. Salin jälkeen käytiin vielä yhdellä vesiputouksella uiskentelemassa.

Norsusaaren norsuja

Hieman jännitystä uiskenteluun toi myös se, kun valvoja puhalsi pilliin ja käski kaikki pois vedestä. Syynä oli vedessä uiskenteleva käärme. Seurattiin käärmeen menoa hetken aikaa rannalta ja kun se oli luikerrelut ylös vedestä erääseen kivenkoloon, uinti jatkui. Hermanilla oli mukana sukelluslasit, joiden kanssa leikkiessäni joku jäbä tuli pyytäämään, että voisinko katsoa näkyykö hänen skootterinsa avainta, joka oli ilmeisesti pudonnut altaan pohjaan. Ja sieltähän se pohjalta löytyi kun pari kertaa sukelsi. Kaveri oli kovin tyytyväinen saadessaan avaimen takaisin kuivalle maalle. Illalla käytiin vielä Sabai baarin järjestämissä halloweenbileissä.

Tiistai menikin taas tutulla kaavalla Monopolya ja biljardia pelaillen. Käytiin myös varaamassa snorklausretki keskiviikoksi. Varattiin kokopäiväretki, jonka aikana käytäisiin neljällä saarella. Osoittautui, että kahdellä näistä saarista pystyi oikeasti snorklaamaan ja kaksi oli lähinnä rannalla lekotteluun tarkoitettuja. Viimeisessä oli myös kahvila. Snorklaus korallien ja kalojen seassa oli hauskaa, varsinkin kun kalat tulivat joukolla maskin eteen ihmettelemään veteen mennyttä snorklaajaa. Maisemat eivät kuitenkaan ihan vetäneet vertoja punaiselle merelle, jossa värikkäitä koralleja ja kaloja on vielä enemmän. Toisaalta Thaimaastkin varmasti löytyy parempiakin snorklauskohteita. Hiekkaranta, jossa teimme kakkosstopin, ei oli kyllä kaunis, mutta ei suonut kauheasti virikkeitä, joten viihdytin itseäni hyppimällä laivan reunalta mereen. Onneksi en tällä kertaa pudonnut kertaakaan mahalleni. Harmi etten omista vedenpitävää kameraa, jolla ois saanu parempia kuvia.

Kalat ihmettelemässä snorklaajia

Torstai meni rannalla levytellessä ja korttia pelatessa. Koh Chang alkoi olla nähty, joten päätimme Hermanin kanssa palata sunnuntaina Bangkokiin. Ensin kuitenkin pysähtyisimme Pattayalle bilettämään päiväksi. Perjantaina suuntasimme siis kulkumme Pattayalle. Tähän 250 km siirtymään meni käytännössä joka päivä. Joka välissä joutui odottelemaan. Ensiksi aamupalan jälkeen yritimme saada taksia lautalle. Selvisi, etteivät normaalitaksit aja sinne, vaan täytyy odottaa kolme varttia vain kerran tunnissa lautalle menevää taksia. Vähän ennen kuin taksi tuli, eräs ystävällinen Thaimaan kansalainen tarjosi meille auttavan kätensä. Odoteltiin taksia erään skootterien vuokrauspaikan edessä, josta minulla oli ollut skootteri vuokralla koko viikon. Puotia pitävän pariskunnan mies saapui paikalle ja kertoi olevansa menossa mantereelle, Tratin kaupunkiin, viemään skoottereita huoltoon. Hän lupasi, että pääsisimme hänen kyydissään kaupunkiin. No sehän passaa!

Harmiksemme saavuimme lautalle kuitenkin 10 minuuttia liian myöhään ja lautta oli juuri ehtinyt lähteä, joten taas jouduttiin odottelemaan tunti. Kaupunkiin kuitenkin päästiin ja herra vielä vei meidät bussiasemalle ja auttoi ostamaan liput. Eikä hän edes huolinut bensarahoja, joita yritimme tarjota. Sitten taas odotellaan. Bussin lähtöön oli aikaa tunti. Ehdittiinpähän käydä syömässä siinä välissä. Seuraavaksi odoteltiinkin bussissa. Bussi kiersi varmaan jokaisen reitin likelle osuneen kylän läpi ja aikaa meni kaikkiaan kuusi tuntia! Toiseen suuntaan päästiin sentään koko matka Bangkokista lautalle viidessä tunnissa. Perjantaina ei tarvinnutkaan paljon muuta ohjelmaa keksiä, kuin käydä syömässä. Okei, katsottiin me vielä yksi leffa guest housella Hermanin läppäriltä, mutta sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.

Lauantaina päätettiin käydä iltapäivällä salilla, jotta voisi sitten paremmalla omallatunnolla bilettää yön. Enpä oo ennen nähny näin paljon vaivaa salille pääsyn vuoks. Aluks käveltiin yhdelle salille, joka oltiin nähty edellisenä päivänä saapuessa. Matka olikin vähän pidempi kuin muisteltiin. No sinne salille meitä ei päästetty, koska sali oli ilmeisesti tarkoitettu pelkästään thaimaalaisille. Meille kerrottiin, että siinä vieressä on kaikille avoin, tietysti kalliimpi sali. Mutta sinnekään emme päässeet, koska meillä oli jalassa lenkkareiden sijaan sandaalit. Ei oltu ajateltu, että Pattayalla olisi niin tarkkaa. Huomattiin hinnastosta, että walking streetillä on saman omistajan toinen, halvempi sali. Mutta sinnekin piti olla umpinaiset kengät. Lähdettiin siis hakemaan kämpältä toisia kenkiä, jonka jälkeen vihdoin päästiin Powerhouse-nimiselle salille. Onneksi sali sentään oli hyvä. Jopa salimusiikki oli hyvää. Yksi paikan erikoisuus olivat myös salilla hengailleet kaksi kissaa. Olivat ilmeisesti paikan omistajan kissoja. Eivät tuntuneet paljon vierastavan uusia ihmisiä, vaan tulivat puskemaan jalkoja kesken treenin. Nyt voin siis sanoa käyneeni silittämässä mirriä Pattayalla.

Muuten siistissä huoneessamme oli mielenkiintoista kasvustoa kylppäirin katossa

Kaiken tämän säätämisen takia treenin jälkeen aurinko olikin jo laskemassa ja oli aika siirtyä illallisen kautta illan viettoon. Nyt kun muistettiin edelliskerrasta pelipaikat, siirryttiin suoraan Coctail Car:lle Central Plazan pihaan vetämään buckettia ja katsomaan jokailtaista breakdance-showta. Siitä jatkettiin taas Soi BJ:n kulmaan nauttimaan yhden coctailkärryn antimista ja viereisessä pubissa esiintyvän Jack Sparrow:n ja Predatorin risteytykseltä näyttävän kaverin musiikista. Se jätkä vetää kyllä hyvin ne coverit. Mut eipä se oo ihmekään, jos se on joka ilta esittäny ne samat biisit ties kuinka kauan. Musiikin loputtua jatkettiin Insomnian kautta Mixx yökerhoon. Ja siinähän se yö sitten olikin.

Paikallinen virkavalta nohevana liikenteessä

Sunnuntaiaamu koitti taas liian nopeasti, mutta eipä siinä auttanut kuin potkia itsensä ylös ja lähteä aamupalalle. Itse lähdin Bangkokiin tarkastelemaan tilannetta ja Herman jäi Pattayalle vielä yhdeksi yöksi. Bangkokin keskustassa on vielä kuivaa, mutta pohjoisimman BTS-aseman Mo Chitin alla on vettä tiellä jo jonkinverran, reilusti nilkkaan asti. Onneksi sentään bussit kulkevat vielä. Bussien lisäksi armeijan ja hallituksen kuormurit kyydittävät ihmisiä. Parin kilometrin päässä olevat suuret ostoskeskukset Central Plaza ja Union Mall ovat kiinni ja niiden kohdalla risteyksessä vettä on jo reiteen asti. Noin kilometrin päässä oleva Tesco Lotus näytti olevan vielä, mutta en ole vielä käynyt siellä, joten en tiedä paikan tavaratilanteesta. Tuk Changin kohdalla vettä on tiellä pahimmillaan meikäläistä polveen asti ja tasainen virta käy keskustaa kohti. Viereinen 7-11 on myös auki, mutta hyllyt ovat aikalailla tyhjät.

Sunnuntaina saatiin myös sähköpostiviesti, jossa kerrottiin että KUSEP G8 class eli meidän vaihtomme on peruttu loppuajalta. Opiskeluperiodin piti jatkua 1.12 asti, mutta tulvatilanne on sen verran paha ettei luentoja voida enää järjestää. Suoritamme kurssit loppuun kotitehtävin ja -tentein. Vielä emme ole saaneet tietoa eri kurssien opettajilta, kuinka he haluavat oman kurssinsa suoritettua, mutta toivottavasti tieto tulee jossain vaiheessa.

Tällä hetkellä eletään maanantaita. Herman palasi tänään kämpille ja Joona ja Niklaskin ovat matkalla. Yritetään miettiä, että mitäs nyt tehdään. Ensimmäisenä yritetään selvittää olisiko mahdollista päättää vuokrasopimus jo tämän kuukauden loppuun. Teimme alussa kiinteän neljän kuukauden sopimuksen, koska lyhyempi ei kuulemma ollut tarjolla. Pitää kokeilla suostuuko paikan omistaja tulemaan yhtään vastaan viimeisen vuokran kanssa, sillä täällä tuskin pystyy elämään pidempää aikaa, sillä kaikki lähialueen palvelut ovat sulkeneet ovensa. Chatuchakin alueelle, eli tänne jossa asumme, on myös eilen annettu evakuointimääräys. Joutunemme lähtemään täältä lähipäivinä jonnekin muualle, eikä oikein huvittaisi maksella täällä kahta vuokraa. Saattaa myös olla, että palaan Suomeen aikaisemmin kuin oli alun perin tarkoitus. Täytynee saada jonkinlainen suunnitelma aikaan, kunhan asiat vähän selvenisivät.

Kuva Tuk Changin eestä