Norsusaari

Edellisestä päivityksestä onkin taas vierähtänyt hiukan pidempi tovi. Syynä tähän on meidän Koh Changilla käynnin pienoinen venähtäminen. Konetta en viitsinyt sinne mukaan ottaa. Mutta palatkaamme siihen myöhemmin.

Road tripin jälkeisellä viikolla käyvimme koulussa vain parilla luennolla, sillä yksittäisiä luentoja oli peruttu Bangkokia lähestyvien tulvien vuoksi. Viikon puolivälissä kuulimme huhuja, että kaikki luennot olisivat peruttu loppuviikolta, jolloin Niklas ja Joona päättivät suunnata Koh Changille itäiseen Thaimaahan viikonlopun viettoon. Me Hermanin kanssa päätimme kuitenkin jäädä Bangkokiin tarkkailemaan tilannetta.

Loppuviikolla luentoja ei tosiaan enää ollut, eikä tulvakaan ollut saapunut meille asti. Päätettiin siis pitää launtaina saunabileet Tuk Changilla (meillähän siis on täällä talossa ihan kunnollinen suomalainen sauna). Bileet sujuivatkin onnistuneesti; sauna oli kuuma ja juomat kylmiä. Aikamme saunottuamme lähdimme jatkamaan hyvin alkanutta iltaa jo tutuksi tulleeseen Narz yökerhoon. Illan saapuessa päätökseensä olimme tietenkin nälkäisiä (niinkuin tässä vaiheessa iltaa aina), joten täräytimme Hermanin kanssa reteesti taksilla mäkkärin eteen. Jätettiin taksi siihen odottelemaan ja painuttiin tiskille tekemään tilausta. Sinä aikana, kun ruokamme valmistui, ehti taksin mittari raksuttaa eteenpäin huikeat 20 bahtia eli 0,5 €.

Ainoa pientä säätöä aiheuttanut osa iltaa oli saunan varaus. Vahtimestari alkoi kysellä meiltä joitain kortteja, jollaiset ilmeisesti pitäisi olla todistaakseen olevansa talon asukas ja saadakseen käyttää talon yhteisiä tiloja. Me emme kuitenkaan ole missään vaiheessa sellaisia saaneet, eikä meiltä viimeksi sellaisia kyselty, kun saunassa kävimme. Kerrottiin vaksille ettei me olla tuommoisia koskaan saatu, mutta haluttaisiin silti saunoa. Kysyttiin, että mitäs nyt tehdään. Pitäisikö meidän huomenna hankkia sellaiset kortit ja tulla silloin näyttämään? Ja mites vieraat? Tilanne ratkesi siihen, että maksettiin vaksille sata bahtia, jolla saatiin kaikki käyttää saunaa ja uima-allasta koko illan. Ei tainnut mennä mihinkään kirjanpitoon se raha.

Seuraavan viikon ensimmäiset päivät menivät lähinnä tietokoneelta sarjoja katsellen ja odotellen, josko se tulva tulisi. Vaan eipä tuota meille asti kuulunut. 27-31.10 oli päätetty tulvan takia antaa kansalliseksi vapaapäiväksi, jotta ihmiset voisivat siirtyä tulvia pakoon kenenkään menettämättä työpaikkaansa. Pääteltiin että tänä aikana ei varmaan ole sitten kouluakaan ja päätettiin lähteä itsekin katsomaan norsusaarta, jota Koh Chang kirjaimellisesti tarkoittaa. Nimi tulee siitä, että mantereelta katsottuna saaren muoto muistuttaa vedessä kylpemässä olevaa norsua. Tämä yhtäläisyys oli myös selkeästi havaittavissa, toisin kuin Erawanin vesiputouksilla.

Keskiviikkoaamuna siis lähdettiin matkaan. Aluksi taksilla bussiasemalle, jossa ehdimme nipin napin juuri lähdössä olevaan bussiin. Siitä matkattiin sulavasti viidessä tunnissa suoraan satamaan, josta lautan saarelle piti lähteä. Siihen se sulavuus sitten jäikin. Rannassa oltiin klo 15. Katsoin rannassa olevasta aikatauluplakaatista, että 15:30 pitäisi lähteä lautta. Todellisuudessa seuraava lautta lähtikin vasta viideltä. Kaikkiaan meiltä meni neljä tuntia siirtyä puolen tunnin lauttamatkan päässä olevalle saarelle ja siellä lava-autotaksilla haluamallemme hotellille.

Kalastusbotski ajaa ohi matkalla Koh Changille

Niklas oli kuitenkin tehnyt jo valmisteluja saarella ja järjestänyt meille ohjelmaa. Hän oli katsellut valmiiksi päivän kestäviä kalastusreissuja ja lopulta myös varasi sekä itselleen, että mulle ja Hermanille reissun seuraavaksi päiväksi. Heti torstaiaamuna meitä tultiin hakemaan hotelliltamme ja onkireissu saattoi alkaa. Reissu olikin pääasiassa veneilyä ja pohjaonkimista. Mistään big game fishingistä ei voi puhua. Mutta asia ei tullut mitenkään yllätyksenä, kun ottaa huomioon reissun hinnan. Hauskaa meillä silti oli. Veneessä ei ollut meidän kolmen lisäksi kuin kolme ruotsalaista plus miehistö. Meidän oppaamme oli erittäin viihdyttävä tyyppi. Kaveri heitti meidän kanssamme läppää pitkin matkaa ja näytti välillä taikatemppuja. Kalojakin saatiin, vaikka ne aika pieniä olivatkin. Eniten taidettiin saada snappereitä ja groupereita. Lisäksi napattiin uistellen yksi pieni barracuda. Nähtiin samainen opas paria päivää myöhemmin ja hän kertoi sen päiväisen retkikunnan saaneen pari hiukan vauraampaakin yksilöä. Pyytämämme kalat laivan kokki sitten paistoi meille välipalaksi. Maistuivat muuten hyvältä!

Kilpikonnan muotoinen saari

Torstaina kuultiin myös, että luentojen peruutukset jatkuvat 6.11 asti. Tai oikeastaan tieto koski vain osaa kursseista, mutta selvitimme että myös pelkästään meitä vaihtareita varten järjestetyt kurssit on peruttu. Tiedon kulku oli tähän asti ollut melko nihkeää ja tähän koskaan ei oikein ollut varma onko joku luento nyt peruttu vai ei.

Perjantaina vuokrattiin skootterit ja lähdettiin kiertämään saarta. Ehdittiin sinä päivänä käydä kiertämässä saaren länsipuoli, jonne lähes kaikki matkailu on keskittynyt. Tämä sen takia, että länsireunalla on hiekkarantoja, kun taas itäpuolella on lähinnä mangrovemetsikköä. Saaren ympäri kulkee kehätie, mutta siitä on jostain syystä jätetty vain muutaman kilometrin mittainen matka rakentamatta. Tämä tarkoittaa, että jos haluaa siirtyä muutaman kilometrin saaren eteläkärjen länsipuolelta itäpuolelle, joutuu kiertämään koko saaren. Matkaa tulee arviolta viitisenkymmentä kilometriä.

 

 

En ois halunnukaan ajaa tästä

Uusia palmuja tulossa

Matkalla tuli otettua valokuvia aikamoinen kasa. Hyviä maisemapaikkoja oli niin paljon, että kaikkia ei voi millään julkaista, mutta pitää yrittää valita joitain. Ihan saaren päässä on yksityinen Blue Lagoon -alue, joka näyttää esitteissä todella upealle, muttakun todellisuus ei vastaa ollenkaan piirretyn kartan antamaa kuvaa. Osa kartalle piirretyistä rakennuksista puuttui täysin ja monet niistäkin, jotka sieltä löytyivät, olivat todella ränsistyneen näköisiä. Ja itse laguuni oli haiseva, likaisen näköinen, lätäkkö. Hyvää sillä alueella oli ainostaan vesiputous, jota sai käydä katsomassa samalla 50 bahtin hinnalla, jolla alueelle sisäänpääsystä piti maksaa. Hintaan sisältyi myös kajakin vuokraus. Kokeiltiin sitäkin, mutta ei jaksettu kovin pitkälle meloa, sillä meille annettiin joku aasialaisille tarkoitettu malli, johon emme mahtuneet kunnolla istumaan.

Lauantaina olikin sitten vuorossa saaren itäpuolen kiertäminen. Meinasi päivä loppua tällä hiljaisemmallakin puolella kesken, koska jumituttiin vähäksi yhteen ravintolaan läiskimään Monopoly Deal:a Niklaksen, Joonan ja Jonaksen kanssa. Ehdittiin kuitenkin ajella myös itäpuolen tie käytännössä päätyyn saakka ja käydä välillä vilvoittelemassa toisella vesiputouksella. Vesiputouksia on saarella useita. Putous, jossa nyt vierailimme, on ilmainen. Joillekin putouksille täytyy maksaa pääsymaksu, sillä saaren sisäosa on luonnonsuojelualuetta. Tämä putous koostuu monesta eri tasosta ja ylemmille tasoille päästääkseen joutuu oikeasti näkemään vähän vaivaa. Mutta kyllä se kannattaa. On se vaan hieno fiilis kun pääsee hankalan viidakossa rämpimisen jälkeen ylimmälle putoukselle ja pulahtamaan sen alle syntyneen altaan vilvoittavaan veteen.

Olimme perjantaina siirtyneet asumaan  Sofia garden resortiin, jonka omistaa suomalainen mies. Päädyimme sinne vaihtokaverimme Marcon kautta, sillä hän oli päässyt töihin kyseiseen hotelliin. Lauantaisin on hotellissa aina ilmainen saunapäivä ja tällä kertaa hotellin muut suomalaiset asukkaat olivat järjestäneet myös grillijuhlat sauna yhteyteen. Käytiin siis ostamassa viereiseltä torilta muutamat pihvit ja hiukan kasviksia, jotka sitten grillattiin illalliseksi hyvässä seurassa. Grilli ei tosin ollut parhaasta päästä. Käytössä oli vain sähkögrilli, eikä pistoke tietenkään ollut maadoitettu, joten grilli räpsi aika ikävästi sormille, jos oli huolimaton. Kaikki ruoat piti laittaa grilliin ja ottaa siitä pois muovisen lastan avulla. Muuten sai sormilleen. Loppuilta sujuikin edellisten tapaan kavereiden kanssa pubissa biljardia pelaten. Myös seuraavat illat Koh Changilla menivät samalla kaavalla.

Sunnuntai menikin vaan saarella hengaillessa. Käytiin veden päälle paalujen varaan rakennetussa kalastaja/kaupustelukylässä tutustumassa retkivalikoimaan. Loppupäivä ja ilta menikin taas Monopolya läiskiessä. On muuten koukuttava peli. Maanantaina käytiin testaamassa saaren kuntosali. Kunnon old-school -sali sinikeltaisine laitteineen ja hieman ruostuneine painoineen. Mutta eipä siinä, hyvä treeni saatiin kuitenkin tehtyä. Salin jälkeen käytiin vielä yhdellä vesiputouksella uiskentelemassa.

Norsusaaren norsuja

Hieman jännitystä uiskenteluun toi myös se, kun valvoja puhalsi pilliin ja käski kaikki pois vedestä. Syynä oli vedessä uiskenteleva käärme. Seurattiin käärmeen menoa hetken aikaa rannalta ja kun se oli luikerrelut ylös vedestä erääseen kivenkoloon, uinti jatkui. Hermanilla oli mukana sukelluslasit, joiden kanssa leikkiessäni joku jäbä tuli pyytäämään, että voisinko katsoa näkyykö hänen skootterinsa avainta, joka oli ilmeisesti pudonnut altaan pohjaan. Ja sieltähän se pohjalta löytyi kun pari kertaa sukelsi. Kaveri oli kovin tyytyväinen saadessaan avaimen takaisin kuivalle maalle. Illalla käytiin vielä Sabai baarin järjestämissä halloweenbileissä.

Tiistai menikin taas tutulla kaavalla Monopolya ja biljardia pelaillen. Käytiin myös varaamassa snorklausretki keskiviikoksi. Varattiin kokopäiväretki, jonka aikana käytäisiin neljällä saarella. Osoittautui, että kahdellä näistä saarista pystyi oikeasti snorklaamaan ja kaksi oli lähinnä rannalla lekotteluun tarkoitettuja. Viimeisessä oli myös kahvila. Snorklaus korallien ja kalojen seassa oli hauskaa, varsinkin kun kalat tulivat joukolla maskin eteen ihmettelemään veteen mennyttä snorklaajaa. Maisemat eivät kuitenkaan ihan vetäneet vertoja punaiselle merelle, jossa värikkäitä koralleja ja kaloja on vielä enemmän. Toisaalta Thaimaastkin varmasti löytyy parempiakin snorklauskohteita. Hiekkaranta, jossa teimme kakkosstopin, ei oli kyllä kaunis, mutta ei suonut kauheasti virikkeitä, joten viihdytin itseäni hyppimällä laivan reunalta mereen. Onneksi en tällä kertaa pudonnut kertaakaan mahalleni. Harmi etten omista vedenpitävää kameraa, jolla ois saanu parempia kuvia.

Kalat ihmettelemässä snorklaajia

Torstai meni rannalla levytellessä ja korttia pelatessa. Koh Chang alkoi olla nähty, joten päätimme Hermanin kanssa palata sunnuntaina Bangkokiin. Ensin kuitenkin pysähtyisimme Pattayalle bilettämään päiväksi. Perjantaina suuntasimme siis kulkumme Pattayalle. Tähän 250 km siirtymään meni käytännössä joka päivä. Joka välissä joutui odottelemaan. Ensiksi aamupalan jälkeen yritimme saada taksia lautalle. Selvisi, etteivät normaalitaksit aja sinne, vaan täytyy odottaa kolme varttia vain kerran tunnissa lautalle menevää taksia. Vähän ennen kuin taksi tuli, eräs ystävällinen Thaimaan kansalainen tarjosi meille auttavan kätensä. Odoteltiin taksia erään skootterien vuokrauspaikan edessä, josta minulla oli ollut skootteri vuokralla koko viikon. Puotia pitävän pariskunnan mies saapui paikalle ja kertoi olevansa menossa mantereelle, Tratin kaupunkiin, viemään skoottereita huoltoon. Hän lupasi, että pääsisimme hänen kyydissään kaupunkiin. No sehän passaa!

Harmiksemme saavuimme lautalle kuitenkin 10 minuuttia liian myöhään ja lautta oli juuri ehtinyt lähteä, joten taas jouduttiin odottelemaan tunti. Kaupunkiin kuitenkin päästiin ja herra vielä vei meidät bussiasemalle ja auttoi ostamaan liput. Eikä hän edes huolinut bensarahoja, joita yritimme tarjota. Sitten taas odotellaan. Bussin lähtöön oli aikaa tunti. Ehdittiinpähän käydä syömässä siinä välissä. Seuraavaksi odoteltiinkin bussissa. Bussi kiersi varmaan jokaisen reitin likelle osuneen kylän läpi ja aikaa meni kaikkiaan kuusi tuntia! Toiseen suuntaan päästiin sentään koko matka Bangkokista lautalle viidessä tunnissa. Perjantaina ei tarvinnutkaan paljon muuta ohjelmaa keksiä, kuin käydä syömässä. Okei, katsottiin me vielä yksi leffa guest housella Hermanin läppäriltä, mutta sitten olikin jo aika mennä nukkumaan.

Lauantaina päätettiin käydä iltapäivällä salilla, jotta voisi sitten paremmalla omallatunnolla bilettää yön. Enpä oo ennen nähny näin paljon vaivaa salille pääsyn vuoks. Aluks käveltiin yhdelle salille, joka oltiin nähty edellisenä päivänä saapuessa. Matka olikin vähän pidempi kuin muisteltiin. No sinne salille meitä ei päästetty, koska sali oli ilmeisesti tarkoitettu pelkästään thaimaalaisille. Meille kerrottiin, että siinä vieressä on kaikille avoin, tietysti kalliimpi sali. Mutta sinnekään emme päässeet, koska meillä oli jalassa lenkkareiden sijaan sandaalit. Ei oltu ajateltu, että Pattayalla olisi niin tarkkaa. Huomattiin hinnastosta, että walking streetillä on saman omistajan toinen, halvempi sali. Mutta sinnekin piti olla umpinaiset kengät. Lähdettiin siis hakemaan kämpältä toisia kenkiä, jonka jälkeen vihdoin päästiin Powerhouse-nimiselle salille. Onneksi sali sentään oli hyvä. Jopa salimusiikki oli hyvää. Yksi paikan erikoisuus olivat myös salilla hengailleet kaksi kissaa. Olivat ilmeisesti paikan omistajan kissoja. Eivät tuntuneet paljon vierastavan uusia ihmisiä, vaan tulivat puskemaan jalkoja kesken treenin. Nyt voin siis sanoa käyneeni silittämässä mirriä Pattayalla.

Muuten siistissä huoneessamme oli mielenkiintoista kasvustoa kylppäirin katossa

Kaiken tämän säätämisen takia treenin jälkeen aurinko olikin jo laskemassa ja oli aika siirtyä illallisen kautta illan viettoon. Nyt kun muistettiin edelliskerrasta pelipaikat, siirryttiin suoraan Coctail Car:lle Central Plazan pihaan vetämään buckettia ja katsomaan jokailtaista breakdance-showta. Siitä jatkettiin taas Soi BJ:n kulmaan nauttimaan yhden coctailkärryn antimista ja viereisessä pubissa esiintyvän Jack Sparrow:n ja Predatorin risteytykseltä näyttävän kaverin musiikista. Se jätkä vetää kyllä hyvin ne coverit. Mut eipä se oo ihmekään, jos se on joka ilta esittäny ne samat biisit ties kuinka kauan. Musiikin loputtua jatkettiin Insomnian kautta Mixx yökerhoon. Ja siinähän se yö sitten olikin.

Paikallinen virkavalta nohevana liikenteessä

Sunnuntaiaamu koitti taas liian nopeasti, mutta eipä siinä auttanut kuin potkia itsensä ylös ja lähteä aamupalalle. Itse lähdin Bangkokiin tarkastelemaan tilannetta ja Herman jäi Pattayalle vielä yhdeksi yöksi. Bangkokin keskustassa on vielä kuivaa, mutta pohjoisimman BTS-aseman Mo Chitin alla on vettä tiellä jo jonkinverran, reilusti nilkkaan asti. Onneksi sentään bussit kulkevat vielä. Bussien lisäksi armeijan ja hallituksen kuormurit kyydittävät ihmisiä. Parin kilometrin päässä olevat suuret ostoskeskukset Central Plaza ja Union Mall ovat kiinni ja niiden kohdalla risteyksessä vettä on jo reiteen asti. Noin kilometrin päässä oleva Tesco Lotus näytti olevan vielä, mutta en ole vielä käynyt siellä, joten en tiedä paikan tavaratilanteesta. Tuk Changin kohdalla vettä on tiellä pahimmillaan meikäläistä polveen asti ja tasainen virta käy keskustaa kohti. Viereinen 7-11 on myös auki, mutta hyllyt ovat aikalailla tyhjät.

Sunnuntaina saatiin myös sähköpostiviesti, jossa kerrottiin että KUSEP G8 class eli meidän vaihtomme on peruttu loppuajalta. Opiskeluperiodin piti jatkua 1.12 asti, mutta tulvatilanne on sen verran paha ettei luentoja voida enää järjestää. Suoritamme kurssit loppuun kotitehtävin ja -tentein. Vielä emme ole saaneet tietoa eri kurssien opettajilta, kuinka he haluavat oman kurssinsa suoritettua, mutta toivottavasti tieto tulee jossain vaiheessa.

Tällä hetkellä eletään maanantaita. Herman palasi tänään kämpille ja Joona ja Niklaskin ovat matkalla. Yritetään miettiä, että mitäs nyt tehdään. Ensimmäisenä yritetään selvittää olisiko mahdollista päättää vuokrasopimus jo tämän kuukauden loppuun. Teimme alussa kiinteän neljän kuukauden sopimuksen, koska lyhyempi ei kuulemma ollut tarjolla. Pitää kokeilla suostuuko paikan omistaja tulemaan yhtään vastaan viimeisen vuokran kanssa, sillä täällä tuskin pystyy elämään pidempää aikaa, sillä kaikki lähialueen palvelut ovat sulkeneet ovensa. Chatuchakin alueelle, eli tänne jossa asumme, on myös eilen annettu evakuointimääräys. Joutunemme lähtemään täältä lähipäivinä jonnekin muualle, eikä oikein huvittaisi maksella täällä kahta vuokraa. Saattaa myös olla, että palaan Suomeen aikaisemmin kuin oli alun perin tarkoitus. Täytynee saada jonkinlainen suunnitelma aikaan, kunhan asiat vähän selvenisivät.

Kuva Tuk Changin eestä