Eka kouluviikko

Nyt on siis ensimmäinen oikea kouluviikko takana. Ohjelma alkoi maanantaina thaikielen kurssilla, jota opettaa hauska mies, professori Kowit. Ensimmäisena hän antoi meille kaikille thai nimet. Omani on Anant, joka tarkoittaa kuulemma voimakasta miestä. Illaksi meille oli järjestetty classical thai music activity. Tässä tilaisuudessa koulun thaimusiikkibandi esiintyi meille ja esitteli perinteisiä soittimia. Lopuksi pääsimme myös itse kokeilemaan soittamista. Itse soitin, tai yritin soittaa, jotakin hieman viulua muistuttavaa soitinta. Soittimessa on kaksi kieltä, joiden välissä jousi kulkee. Harjoittelimme hetken soittamaan hämähämähäkkiä, jonka jälkee esitimme sen paikallisille. Eihän se nyt kovin hyvin mennyt, mutta hauskaa oli; sekä soittajilla että kuuntelijoilla. Lopuksi harjoittelimme myös tanssimaan hiukan perinteistä thai-tanssia.

Poseeraus koulupuvussa

Tiistaiaamuna oli vuorossa Financial Management. Aineen opettaja, Dr. Arichai vaikuttaa melko tiukalta kaverilta, ainakin thaimaalaisille opiskelijoille, mutta on kuitenki todella hauska tyyppi. Hän vitsailee paljon oppilaille ja oppilaista. Hänen tyylinsä on sellainen, että hänestä todennäköisesti joko pitää tai sitten inhoaa. Tuskin jotain siltä väliltä. Yksi suuri plussa on myös se että hän puhuu sujuvaa englantia. On opiskellut ja ollut töissä jenkeissä. Kaveri vaikuttaa enemmän bisnesmieheltä, kuin opettajalta. Ja sitähän hän oikeastaan onkin. Arichai (Bobby) opettaa yliopistolla vain osa-aikaisesti, koska häntä on pyydetty siihen hommaan. Luentotauolla lähdin käymään käymälässä ja huomasin sen olevan täynnä paikallisia opiskelijoita tupakalla. Ihmettelin että eikö koululla ole mitään yleistä tupakkapaikkaa, vai onko jengi vaan niin laiskaa ettei jaksa lähteä sinne asti. (Edit. Ilmeisesti ovat vain laiskoja.) Iltapäivällä käytiin hakemassa ensimmäiset pistokset Japanin aivotulehdusrokotteesta. Kyseisen rokotteen saa täältä paljon halvemmalla kuin Suomesta. Ilta menikin sitten kämpällä blogia kirjoitellen.

Ronsu koululta kuvattuna

Keskiviikon kurssina on Agriculture and Resource Economics, jonka aikataulua ei ole laadittu vaihto-opiskelijoiden tarpeiden mukaan, joten jouduimme vähän neuvottelemaan mm. tenttiajoista. Saatiin tentit kuitenkin sovittua omaan aikatauluumme sopiviksi. Illalla käytiin porukalla läheisellä katukojulla syömässä. Päätettiin Joonan kanssa kokeilla jotain uutta ja tilattiin kissakalat. Tällä kertaa kokeilu kannatti, sillä kala oli todella hyvää. Maistui vähän samalle kuin ahven, mutta oli rasvaisempaa. Tätä täytyy tilata uudestaan. Illan päätteeksi oltiin menossa paloportaita pitkin norsun katolle, kun vastaan tuli vartija ja käski meidät pois portaikosta. Sanottiin, että oltiin menossa katsomaan maisemia katolle ja yllättäen vartija lähti näyttämään paikkaa meille. Katolle on istutettu puita ja sinne on rakennettu helipad, terassi, uima-allas ja poreallas, mutta näyttää siltä että rakennustyö on jäänyt kesken. Vartija sanoi, että kattoalue tullaan tekemään valmiiksi, mutta saas nähdä tuleeko siitä koskaan mitään...

Pari maisemakuvaa kämpän katolta

Kissakala

Se mitä kissakalasta jäi jälelle

Kaveri himoitsee mun kissakalan jämiä

Kulkukoiria ja kissoja on muuten paljon joka puolella Bangkokia. Myös koulualueelle. Jotkut ruokkivat niitä, joten monet pysyvät tietyllä alueella. Osa katukojujen pitäjistä tavallaan adoptoi eläimen alkamalla ruokkia sitä. Välillä kadulla näkee pahvisia ruokakulhoja, jotka on jätetty eläimiä varten. Muita eläimiä, joita täällä näkee paljon, ovat erikokoiset gekot (yleensä 5-20 cm).

Kulkukoiria koulun kanttiinissa

Torstaina piti olla pitkä koulupäivä, mutta aamun Economics and Business of International Tourism -tunnit olikin peruttu tältä viikolta ja siirretty perjantaiaamuun. KU:ssa koulupäivä on jaettu kahteen osaan. Aamutunnit pidetään klo 9-12 ja iltapäivätunnit klo 13-16. Myös lauantaisin ja sunnuntaisin järjestetään opetusta, mutta itselleni valikoitui "sattumalta" sellaiset kurssit ettei viikonloppuisin tarvitse koululle vaivautua. Yleensäkin itselläni on tunteja vain joko aamulla tai iltapäivällä (poikkeuksena se torstai).

Joka tapauksessa lähdin viettämään luppoaikaa Union mallille, mistä sainkin hankittua pitkät ohuet puuvillahousut, jotka ovat melkein pakollinen hankinta täällä päin reissaaville, ellei satu sellaisia jo omistamaan. Joillekin isommille klubeille vaaditaan pitkät housut, samoin kaikkiin temppeleihin. Farkut taas ovat ihan liian kuumat tähän ilmastoon. Pitkät housut on myös kätevät matkustaessa (ainakin bussilla) sillä jos kulkuneuvosta sattuu ilmastointi löytymään, se on aina säädetty jäätävän kylmälle. Lisäksi niillä pystyy tarvittaessa hiukan suojaamaan itseään hyttysiltä ja muilta öttiäisiltä.

Iltapäivällä saavuin sitten takaisin koululle International Business -kurssin luennolle. Kurssin avausluento meni hyvin leppoisissa merkeissä. Opettajanamme toimii hieman nuorempi professori, joka puhuu hyvää englantia. Jutusteltiin paljon muustakin kuin kansainvälisestä kaupasta, esimerkiksi full moon partyista ja bucketeista. Lisäksi hän kertoi meille kuninkaasta ja siitä, miksi thaimaalaiset rakastavat kuningasta niin paljon.

Illalla kävin ensimmäistä kertaa thaihieronnassa. Tunnin hieronta oli helposti koko sen kuuden euron arvoinen, jonka siitä jouduin pulittamaan. Meinasin välillä nukahtaa, mutta käsittely oli ajoittain sen verran kovaa, että pysyin kuitenkin hereillä. Hieroja väänteli mua välillä ihme solmuihin. Hyvinkin kokeilemisen arvoinen tapahtuma. Hierojalle voi ilmeisesti myös esittää toiveita, jos haluaa hänen keskittyvän esim. selän ja hartioiden hierontaan. Ilman erityistoiveita koko kroppa päästä varpaisiin käydään läpi tunnin aikana.

Päätettiin pysyä viikonloppu tällä kertaa Bangkokissa ja käydä katsomassa sen menomestoja. Perjantaina lähdettiin käymään baarikatu RCA:lla, jossa sijaitsee yökerhoja toisensa jälkeen. Katu on ilmeisesti upper class -aluetta, sillä kadun reunaan oli parkkeerattu AMG mersuja vieri viereen. Välistä löytyi aina bemareita ja audeja ja sitten taas lisää mersuja. Miten näillä paikallisilla on ensinnäkin varaa niihin ja toisekseen kanttia ajella sellaisilla Bangkokin liikenteessä? Liikenne Bangkokissa on kyllä sellainen sekamelska etten itse varmasti ostaisi mitään ykkösautoa tänne, vaan samanlaisen Toyotan tai Hondan, joilla noin ainakin 80 prosenttia porukasta ajelee.

Iltapäivisin tiet ovat aivan tukossa ruuhkan takia ja skootterit puikkelehtivat autojen välistä. Tai oikeastaan liikenne on aina tukossa, mutta kellonajasta riippuu mihin päin. Skoottereilla pääsee varmasti nopeiten liikkumaan paikasta toiseen, mutta täällä on sen verran monessa autossa lommoja ja naarmuja, että itse en kyllä lähtisi mopolla taiteilemaan autojen väliin. Enkä kyllä millään muullakaan. Silti tosi monet autot on tuunattuja tai ainakin niihin on joku korisarja laitettu.

Liikenne on täällä vasemmanpuoleista ja kaistaviivat ovat enemmänkin ohjeellisia. Niistä ei niin välitetä, vaan mennään sieltä mistä auto sattuu mahtumaan. Tähän liikenteeseen alkaa pikkuhiljaa tottumaan, mutta kyllä silti välillä hirvittää lähteä kahdeksankaistaisen tien yli, kun se autovirta ei tunnu katkeavan ollenkaan. Jossain vaiheessa on vain mentävä kun ensimmäisellä kaistalla on tilaa ja toivottava että muiden kaistojen autoilijat hidastavat. Hyvä tapa on odottaa että joku paikallinen lähtee ensin ja seurata perässä, mutta aina niitäkään ei ole tarjolla. Täällä on myös oppinut, että lähtiessä ylittämään tietä on katsottava ihan joka suuntaan. Saattaa nimittäin olla että neljällä kaistalla autot kulkevat yhteen suuntaan ja keskilinjan toisella puolella kolmella kaistalla toiseen suuntaan, mutta sitten viimeisellä kaistalla autot kulkevatkin taas vastakkaiseen suuntaan! Lisäksi skoottereita saattaa tulla mistä päin vaan.

Lauantaina lähdettiin taas reippaina viikonloppumarkkinoille tekemään lisää löytöjä. Yllättävän paljon saa rahaa palamaan niihin parin euron ostoksiin. Mutta kerrankin voi vain kuljeskella katselemassa ja jos näkee jotain kivaa, voi ostaa sen tarvitsematta miettiä liikaa onko siihen varaa. Ja tulihan sitä taas ostettua pieni repullinen tavaraa. Lisäksi mulle sattui yksi aika mielenkiintoinen tapahtuma. Olin katselemassa yhtä vihreää "Lacosten" paitaa kadulla. Pyysin saada kokeilla L-kokoa, ihan vain tietääkseni olisiko se edes sopiva. Myyjä heitti mulle pinkin paidan kokeiltavaksi, sillä se ei ollut paketissa, kuten muut paidat. Olin siinä avaamassa paidasta nappeja, kun myyjä alkoi kerätä kamoja kasaan. Katsoin myyjää kysyvästi ja hän näytti aluksi paitaa ja sitten minua ja sanoi "It´s OK".

Olin vähän ymmälläni ja tarjosin paitaa takaisin myyjälle, mutta hän vain veti paitojen alla olevaa vilttiä säkiksi ja sanoi "No no, it´s OK!" Myös viereinen samojen paitojen myyjä teki samoin. Silloin vilkaisin vähän ympärilleni ja huomasin, että kaksi poliisia lähestyi meitä katua pitkin. Paitamyyjät heittivät säkit olalle ja juoksivat pienemmän kujan kulman taakse piiloon. Heitin itsekin mulle jääneen paidan reppuun ja ajattelin, että ehkä on paras siirtyä vähän sivummalle. Näin myyjien vilkuilevan poliiseja kulman takaa, samalla kun käppäilen pois paikalta vähän pienempää kujaa pitkin. Nyt olen sitten pinkin "Lacoste" -paidan onnellinen omistaja :)

Yksi monista marketin pikkukujista. Ei oo hirveesti ylimäärästä tilaa jätetty.

Ilmainen pikeepaita

Lauantai-ilta meni Khao San roadilla istuskellessa, joka oli yllättäen taas täynnä länsimaalaisia. Siltä osin täysi vastakohta perjantain yökerholle. Lava Clubilla oli hauska pyöreä biljardipöytä. Muuten siis samanlainen kuusireikäinen pöytä kuin muutkin, mutta vaan täysin pyöreä. Sitä oli pakko päästä koittamaan, joten menin pelailemaan jonkun australialaisen pariskunnan kanssa. Pyöreällä pöydällä pelaaminen oli todella hauskaa vaihtelua, mutta reunan kautta lyödessä oli vaikee hahmottaa mihin kohtaan pitää lyödä, että pallo jatkais oikeeseen suuntaan.

Sunnuntaipäivästä nyt ei ole paljon kerrottavaa. Kaikki oli ihan koomassa koko päivän. Ei edes jaksettu lähtee ulos syömään vaan tilattiin ruoka kotiin food by phone -palvelusta. Ehkä ensimmäisen kerran joutui pettymään siihen, mitä tietyllä rahamäärällä saa. Tilattiin neljän euron kanawrapit jostain ravintolasta. Rullat oli kyllä hyvän makuisia, mutta enemmänkin sellaista välipalakokoa. Eipä tilata toista kertaa siitä puljusta.

Jaa missä mää oon?

Maanantaina 8.8 oli ensimmäinen virallinen tapaaminen kouluhenkilökunnan kanssa. Tapaamisessa meille näytettiin esittelyvideo koulusta, jaettiin Bangkokin ja Thaimaan kartat, sekä toivotettiin meidät tervetulleiksi. Koko homma kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen meidät vietiin kauppaan koulualueella, josta piti ostaa vyö koulun omalla soljella sekä koulun kravatti. Kaupasta saisi myös koulupukuja, mutta ne saa halvemmalla ostoskeskuksista. Tilaisuuden jälkeen kyseltiin hiukan muilta, mihin he ovat majoittautuneet ja mistä löytyisi isoja kolmen makuuhuoneen asuntoja. Niin isoja asuntoja tuntui olevan aika harvassa paikassa, lähinnä Elefanttitalossa, eli Chang buildingissa, ja Supalaissa, joka sijaitsee  Changin vieressä.

Faculty of economicsin koulurakennus.

Lähdettiin katsastamaan Chang towerin asuntotilannetta, sillä kuulimme Supalain asunnon olevan huomattavasti kalliimpi. Talosta löytyi kaksi vapaata kolmen makuuhuoneen asuntoa, joista toiseen tykästyimme. Siitä alkoi hirmuinen neuvottelu hinnasta. Toimiston leidit eivät millään meinanneet antaa yhtään alennusta, mutta saimme kuitenkin neuvoteltua hinnasta pari tuhatta bahtia pois. Neuvotteluja ei myöskään ainakaan helpottanut se, että leidit puhuvat melko heikkoa englantia, eivätkä aina edes ymmärtäneet mitä yritimme sanoa. Aikamme kinasteltuamme päätimme kuitenkin ottaa kämpän vastaan, mutta emme vielä kirjoittaneet sopimusta. Meidän käskettiin tulla neljän jälkeen takaisin. Sanoimme ettemme ehdi siihen, sillä meidän täytyy lähteä ostamaan koulupukuja. "Sopiiko jos tulemme myöhemmin illalla, vaikka kuuden jälkeen?" Vastaus oli perinteinen "Joo joo!"

Tästä jatkettiin matkaa noin kilometrin päässä sijaitsevalle Union mallille. Löysimme melko hauskan ravintolan, johon menimme syömään. Ravintolassa on jokaisessa pöydässä oma kuuma taso, jonka päällä saa itse paistaa tai keittää ruokansa. Ruoat taas kulkevat pienillä lautasilla linjastoa pitkin pöytien vierestä, josta saa sitten itse valita syötäväksi mitä haluaa. Ravintolassa on myös sushitiski, josta saa hakea sushia, riisiä ja joitain muitakin ruokia. Myös juomat ja jälkiruoka kuuluvat samaan pakettiin. Buffetti on normaalia thaimaalaista ravintolaannosta hiukan kalliimpi, mutta siellä saa syödä puolentoista tunnin aikana niin paljon kuin haluaa. Mutta jos vertaa Suomen hintoihin, se 298 baht eli 7 €, ei kuulosta kovin pahalta. Söin myös ensi kertaa mustekalaa ja simpukan.

Tuosta ehkä saa jotain kuvaa, kuinka homma toimii

Union mallista emme kuitenkaan löytäneet koulupukuja, joten päätettiin painua saman tien MBK:hon, josta tiesimme niitä löytyvän. Tässä kaikessa tietenkin vierähti hieman aikaa. Lähdettiin kuitenkin hakemaan tavaroitamme Khao San roadilta ja oltiin tietysti liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Tunti jumitusta taksissa, kamat kantoon ja tunti jumitusta myös toiseen suuntaan. Kun vihdoin päästiin takaisin Changille, kello oli jo puoli yhdeksän. Eikä paikalla ollut enään ketään. "Great! Mitäs nyt tehdään?" Yritettiin jutella vartian kanssa ja saada joku paikalle, mutta vartija ei tietenkään puhu sanaakaan englantia... Toinen vartia sentään puhui vähän, mutta ei voinut enää auttaa meitä. Lähdettiin sitten etsimään hostellia vielä yhdeksi yöksi. Onneksi semmoinen löytyi aivan Elefanttitalon vierestä. Hostellin nimi oli ironisesti Success Bangkok!

Sitten alkoikin säätö tavaroiden kanssa. Tiistaina olisi pitkä orientaatiopäivä koululla ja hostellissa check out normaalisti kahdeltatoista. Ei niitä rinkkoja nyt voi koko päivää mukanakaan kantaa. Onneksi hostellissa oli netti, joten päästiin heittämään facebook-viestiä muille vaihtareille, joiden tiedettiin majoittuneen jonnekin lähistölle. Onneksi Erika näki viestimme vielä illalla ja saimme heitettyä ylimääräiset kamat hänen kämpilleen tien toiselle puolelle Porn-Uthaihin. Noh, eihän tää oliskaan mikään seikkailu, jos kaikki sujuis aina käsikirjotuksen mukaan.

Tiistaina tavattiin sitten lisää Faculty of economicsin henkilökuntaa, käytiin tutustumassa koulun kirjastoon ja tehtiin kierros kampusalueen ympäri. Käytiin tsekkaamassa kaikki tärkeät paikat, kuten meille tarpeelliset koulurakennukset, ruokala ja urheiluhalli. Ruokala koostuu monista pikkukojuista, jotka myyvät erilaisia ruokia, sekä varsinaisesta ruokalahallista. Ateria koululla maksaa yleensä noin euron verran. Lisäksi teimme visiitin KU:n history halliin, jossa erittäin mukava vanhempi nainen kertoi meille koulun historiasta ja näytti valokuvia ja pienoismalleja. Sielläkin huomasi miten thaimaalaiset kunnioittavat kuningasta. "Oppaamme" kertoi kuinka kuningas oli käynyt monta kertaa Kasetsartissa. Näki että heille se oli todella suuri kunnia-asia, että kuningas oli käynyt paikalla esimerkiksi soittamassa musiikkia. Siis kuningas! Ajattele! Valtavia kuvia kuninkaasta ja kuningasperheestä on aivan joka puolella Thaimaata.

Päivän päätyttyä pääsimme vihdoin kirjoittamaan sopimuksen asunnostamme ja muuttamaan norsun peräpäähän 15 kerrokseen. Talossa on myös uima-allas, joka sijaitsee seitsemännessä kerroksessa norsun jalkojen välissä. Samasta kerrokseta löytyy myös sauna (vielä testaamatta) ja kuntosali mikä koostuu parista juoksumatosta ja olikohan neljästä laitteesta, joista ainakin yksi on rikki. Vuokraa joudumme maksamaan yhteensä 33 000 bahtia, eli noin 785 €. Kämpän kooksi toimiston leidit väittivät 144 neliötä, jota kuitenkin hiukan epäilen. Iso tämä kämppä on joka tapauksessa. Sen verran iso että Niklas mahtuu majoittumaan väliaikaisesti Harry Potter -tyyliin master bedroomiin vaatekaappiin, jonne nostimme kulmasohvan puolikkaan sängyksi.

Vihdoin uudessa kämpässä

Olohuone

Keittiö

Kämpässä ilmeisesti asunu aikasemminki suomalaisia

Maisema kämpän ikkunasta

Keskiviikkona meillä oli koululla vain lyhyt kurssienvalintainfo. Kaksi kurssia määritelty pakollisiksi vaihto-opiskelijoille: Thai Conversation for Everyday Life 1 ja International Business. International Business sen takia, että kurssi sisältää myös paljon tietoa thaikulttuurista ja on siten hyödyllinen kaikille. Lisäksi saamme vapaasti valita itselle sopivan määrän kursseja. Kuitenkin vähintään kaksi. Itse aion todennäköisesti ottaa seuraavat kolme kurssia: Economics of Financial Management; Economics and Business of International Tourism; Agricultural and Resource Economics.

Infon jälkeen käytiin testaamassa koulun punttisalia, jonne pääsee ilmaiseksi ennen kello neljää. Jos haluaa tulla neljän jälkeen on maksettava jäsenmaksu, joka on kokonaista 2,5 € lukuvuodelta. Sali on pieniä puutteita lukuunottamatta oikein asiallinen. Sitä vaan ihmettelen ettei ainakaan alakerran pukukopissa ole suihkua tai vessaa. Huomattiin myös että koulu on tämän viikon osalta sitten tässä eli edessä olisi hieman pidempi viikonloppu. Haettiin alakerran 7-elevenistä (joita on lähes jokaisessa korttelissa) hieman neuvoa-antavaa ja kutsuttiin Porn-Uthain jengi (Ronja, Jonatan, Erika ja Helmi) kämpällemme suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa. Päätettiin lähteä torstaina ensin yöksi Pattayalle ja siitä perjantaina läheiselle Koh Laan saarelle viikonlopun viettoon. Saatuamme suunnitelman kasaan päätettiin lähteä jatkamaan iltaa samalle baarialueelle, jossa edellisenä lauantaina olimme käyneet.

Suunnittelueväät

Suunnittelupalaveri

Oltiin katottu Lonely Planetista, että Pattayalle lähtee busseja puolen tunnin välein itäiseltä ja pohjoiselta bussiterminaalilta. Taksilla skytrainille ja matka Ekamain asemalle (40 thb), jonka vieressä bussipysäkki sijaitsee. Kun olimme päässeet skytainista pihalle, muuan ystävällinen herra tuli sujuvalla englannilla kysymään etsitäänkö me bussiasemaa. Oltiin ilmeisesti niin turistin näköisiä. Hyvä näin sillä vettä satoi aika rankasti, eikä meillä ollut mitään muuta tietoa, kuin että jossain tässä lähellä se asema on. Hän oli itsekin menossa asemalle, joten meidän ei tarvinnut kuin seurata perässä.

Saatiin liput hommattua kaikille, eikä hintakaan ollut kummoinen, vajaat 3 euroa. Meitä neuvomaan tullut henkilö esittäytyi Jonathaniksi ja selvisi että hänkin on menossa Pattayalle. Johnny kertoi olevansa kotoisen New Yorkista. Hän on matkustellut paljon muuttanut viisi kuukautta aiemmin Thaimaahan ja työskentelee tällä hetkellä opettajana. Johnny ei ollut ensi kertaa menossa Pattayalle ja lupautui näyttämään meille paikkoja. Bussimme lähti viideltä ja bussimatka kesti kuulemma kauemmin kuin koskaan, about 3 tuntia. Kuski heitti Pattayan kohdalla jonkun käsittämättömän U-käännöksen ja ajoi ainakin 10 minuuttia takaisin päin, jonka jälkeen käännyttiin rantaan päin. Tultiin ilmeisesti tiputtamaan joku paikallinen pois kyydistä sille pysäkille.

Pattayalle kuitenkin päästiin ja majoituttiin samaan hotelliin Johnnyn kanssa. Se ei ollut kaikista halvin vaihtoehto, mutta kello oli aika paljon ja kaikki olivat nälkäisiä, joten ei jaksettu lähteä etsimään löytyisikö muualta vapaita edullisempia huoneita. Jo hotellille saapuessamme leidit ja "leidit" huutelivat meille kilpaa kadun baareista. Yhdeksän hengen joukko valkoisia herättää aika paljon huomiota Pattayalla, varsinkin kun sen jäsenistä kuusi on miehiä. Hotellin vieressä oli brittiravintola Rosie´s jossa sai vielä syödä rauhassa. Sitten alkoi seikkailu.

Brittiraflassa syömässä

Pubi suoraan vastapäätä meidän hotellia

Jonathan sanoi meille: "You can´t come to Pattaya and not see the Walking street!" Selvä, siirryttiin rantakadulle ja lähdettiin pikkuhiljaa etenemään Johnnyn opastamana. Välillä haettiin 7-elevenistä voimajuomaa ja pysähdeltiin ihmettelemään beachia. Rantakadun reunassa seisoskeli vajaan kymmenen metrin välein laittautuneita naisia, kuin odottaen jotain. Kuulemma freelancereita.

Päästiin sitten walking streetille ja vähän matkaa sitä talsittuamme ei voinut kuin todeta, että tää paikka on f***ing crazy! Koko ajan joku huutelee baarista ja tulee tarttumaan käteen kiinni ja yrittää käytännössä raahata mukaansa baariin. Suorimmat tulevat taputtelemaan suoraan etumukselle. Johnny vei meidät jollekinn vakiopaikalleen, joka on pieni drinkki/shottikoju yhden sivukadun risteyksessä, Soi BJ:n tarkemmin ottaen. Sieltä sai kahdella eurolla melko tiukkoja ja epäilyttävän värisiä drinkkejä. Hyvä kun juomien nimet ei sano yhtään mitään, niin joutui vaan ottamaan ihan randomilla jonkun. Toiset oli parempia kuin toiset.

Erika, Joona ja Niklas tutkimassa juomalistaa

Muutamien drinksujen jälkeen jatkettiin Walking streetia eteenpäin ja päädyttiin yhteen klubiin, jossa oli juuri näitä paikallisia tähtiä esiintymässä. Sen tarkemmin erittelemättä mainittakoon vain, että meno oli hieman roisimpaa, kuin jossain Lappeenrannan Punaisissa lyhdyissä. Sieltä sitten paineltiin taas eteenpäin Jonathanin suosittelemaan diskoon Insomniaan. Insomnian alakerta on omistettu rapille ja hiohopille ja yläkerta elektroniselle musiikille. Vaikka maksullista rakkautta oli tässäkin klubissa tarjolla, pystyi siellä kuitenkin hiukan tanssimaan ja viettämään "normaalisti". Mitä nyt oli vähän täyttä. Pattayalla, ja myös Bangkokissa, on muuten tapana, että klubeihin pääsee yleensä ilmaiseksi sisään, mutta siellä pitää sitten juoda. Jos on liian pitkään tilaamatta mitään, tarjoilijat tulee ensin tyrkyttämään lisää juomaa ja jos et vieläkään tilaa mitään, pyytävät poistumaan ravintolasta.

Klubeja walking streetilla

Seuraavana päivänä jätettiin Pattaya taakse ja otettiin suunnaksi Koh Laan, joka on pieni saari puolen tunnin lauttamatkan päässä Pattayasta. Matkalippu saarelle maksaa alle euron. Satamasta taksi alle rannalle. Käytiin eräällä pienellä rannalla, mutta siellä ei ollut kuin pari rakennusta ja kaivinkone työssä keskellä rantaa. Päätettiin jatkaa toiselle, hiukan isommalle rannalle saaren länsipuolelle. Tältä rannalta sattuin löytymään myös vapaita huoneita majoitus kahdeksalle hengelle, eli tässä tapauksessa kaksi neljän hengen huonetta, joissa molemmissa kaksi parisänkyä ;-) Ei muuta kun romut huoneeseen ja rannalle levyttämään. Siinä se loppupäivä sitten menikin. Auringonlaskuun asti beachilla uiden, löhöillen ja välillä hakien ruokaa rantabaareista. Mietin että miten voi olla kaksi näin eri maailmaa, Pattaya ja Koh Laan, näin lähekkäin. Saarella hiekka on valkoista ja vesi kirkasta ja lämmintä. Rannalla on paljon turisteja, mutta myös paikallista väkeä viettämässä vapaapäivää.

Paikallinen taksi

 

Imee sitä kookosta

Auringon laskettua käytiin bungaloweilla suihkussa ja lähdettiin syömään illallista. Huomattiin että rannalla oli aivan kuollutta. Kaikki kojut oli laitettu kiinni, missään ei näkynyt ketään ja oli pimeää. Ihmeteltiin että eikö tältä saarelta muka saa ruokaa enää mistään. Kello oli kuitenki vasta puoli yhdeksän! Löydettiin sitten yksi paikallinen perhe heidän pitämänsä ravintolan pihasta, mutta sekin ravintola oli jo kiinni. He kuitenkin soittivat meille taksin ja sanoivat, että satamasta saa vielä ruokaa. Taksi kuitenkin saapui paikalle, mutta meidän piti maksaa vähän kovempaa hintaa, sillä ilmeisesti lähes kaikki saaren taksikuskit ovat jo menneet koteihinsa. Mutta ei se hinta kuitenkaan päätä huimaava ollut, 2,5 € per nuppi. Hinta sisälsi matkan ravintolaan, sen että kuski odottaa kun me syödään, ja kuskaa meidät takaisin omalle rannallemme. Normaali päivähinta olisi ollut 75 senttiä suuntaansa. Nyt tajusimme, miksi eräs venekyydin myyjä oli niin ihmeissään, kun hän kysyi "Mihin aikaan te lähdette täältä?" ja me vastasimme "Ei me lähdetä. Me jäädään tänne yöksi."

Kuski ei kuitenkaan vienytkään meitä satamaan, vaan ilmeisesti jonkun tuttunsa ravintolaan vähän syrjempään. Tätäkin ravintolaa pitävä perhe ilmeisesti asui siinä, sillä lapset leikkivät pihalla ja henkilökunta katseli telkkaria ravintolan pöydästä. Kaiken säätämisen jälkeen lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Söimme todella hyvää ruokaa merenrantaravintolassa hennon tuulen vilvoittaessa auringonpolttamia ihojamme. Samalla pystyimme ihailemaan Pattayan puolella kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi järjestettyä ilotulitusta. Ja taksi seisoi pihalla odottamassa.

Seuraavana aamuna luovutettiin huone ja painuttiin takaisin rannalle chillaamaan. Tällä kertaa rantaviiva oli paljon kauempana rakennuksista, johtuen vuorovedestä. Illalla aallot ylsivät miltei rannassa oleviin rakennuksiin asti. Aamulla ranta oli seuraavan näköinen.

Tilanne iltapäivällä vähän ennen auringonlaskua

Beach aamulla

Päätettiin, että chillataan päivä vielä täällä saarella, mutta lähdetään kuitenkin yöksi Pattayalle saaren autioitumisen takia. Osa porukasta vuokrasi skootterit ja lähti kiertämään saarta pariksi tunniksi. Kehuivat olleen hyvä reissu. Itse kärsin vielä hiukan edellisenä päivänä nappaamastani turistiripulista, joten päätin jättää sen seikkailun väliin. Noh, onneksi ripuli ei ollut älyttömän paha; mitä nyt vatsaan koski ja tunnin, parin välein oli käytävä huussissa. Käytännössä aina kun söi tai joi jotain. Kun olo ei ollut aamuun mennessä helpottanut, nappasin pari imodiumia naamariin ja tilanne muuttui paremmaksi heti. Ja pääsinpähän kokemaan perinteisen aasialaisen vessa, eli kopin missä on vain reikä lattiassa. Eikä ollenkaan paperia, vaan vesiämpäri ja kauha, jolla sitten huljutellaan itsensä puhtaaksi. Onneksi oli nenäliinoja mukana...

Suunnitelmien mukaisesti lähdettiin sitten iltapäivällä takaisin Pattayalle etsittiin hiukan edullisempi huone muutama sata metriä kauempaa. Aluksi oli vaikeuksia löytää tilaa kaikille kahdeksalle, sillä monet guest houset Pattayalla ovat aika pieniä, mutta sitten kuitenkin tärppäsi. Kahden hengen maksoi 12 € yöltä ja sisälsi jopa kaikkea luksusta kuten lämpimän suihkun ja jääkaapin. Päiväsaikaan Pattaya muuten näyttää aivan tavalliselta rantakaupungilta; jopa Walking street. Guest housemme vieressä oli muuten aurinkomatkojen toimisto.

Päätettiin aluksi lähteä istumaan iltaa vähän rauhallisempaan paikkaan, joten lähdettiin kävelemään pois päin Walking streetista. Vähän matkan päästä löytyikin mahtava paikka. Paikallisen Central-ostarin pihaan oli parkkeerattu Coctail Car, josta sai ostaa drinkkejä kolmessa koossa: regular, double ja bucket. Auton ympärillä oli muovisia pöytiä ja tuoleja ja kaiuttimista jauhasi poppi. Jumituttiinkin siihen paikkaan ties miten pitkäksi aikaa. Välillä meitä viihdytti paikallinen breakdance-ryhmä, joka tuli tanssimaan ostarin pihaan. Jätkät veti ihan älyttömän hyvin. Jossain vaiheessa myös uusi tuttavuutemme Jonathan liittyi seuraan.

Coctail Car

Bucket

Kaveri pomppi tollein yhellä kädellä varmaan parikyt sekuntia

Osa porukasta lähti tästä jo nukkumaan ja osa lähti vielä jatkamaan Walking streetille. Lauantaina suurin osa ei enää jaksanut bilettää samalla tavalla kuin torstaina, vaan haluttiin ottaa vähän iisimmin. Kuultiin Jonathanilta, että yhdeksästään meidän kannattaisi vuokrata minivan takaisin Bangkokiin ja niin myös tehtiin. Hintaa tuli vajaat pari euroa enemmän kuin bussilla, mutta matkustusmukavuus oli aivan toista luokkaa. Jalkatilaa oli enemmän, eikä autossa ollut ilmastointi jäätävän kylmällä, kuten julkisissa busseissa. Matkalla Jonathan vielä opetti meillä thain kielen perusteita. Hän myös lupasi näyttää meille Bangkokia jossain vaiheessa, joten todennäköisesti tulemme tapaamaan vielä. Loppuun vielä yksi saarikuva.

Elämää Khao San roadilla

Perjantaina teimme Niklaksen kanssa pikapiston koululle, jossa kuitenkin kesti matkoineen yli kaksi tuntia. Kävimme tapaamassa yhdyshenkilöämme Mr. Wattanachaita ja kyselemässä tulevasta ohjelmasta. Mr. Wattanachai on hyvin mukava ja avulias henkilö, mutta ei puhu aivan yhtä hyvää englantia, kuin osa henkilökunnasta (edit. tähän mennessä tapaamistani thaimaalaisista oikeastaan vain hyvin harvat puhuvat sujuvaa englantia, mutta hyvin on silti toimeen tultu). Muutenkin kestää hetken aikaa tottua siihen, miten thaimaalaiset ääntävät tietyt sanat. He oikeastaan puhuvat thaita englanninkielisillä sanoilla. He esimerkiksi ääntävät kaikki R-kirjaimet samalla tavalla kuin suomen L:n. Koulureissun jälkeen palattiin guest houselle, jossa seurueemme kolmas jäsen Herman oli jo odottamassa meitä.  Loppupäivä menikin sitten siinä, kun kierreltiin hiukan lähikatuja ja käytiin syömässä. Khao Sanilla tais olla bileet perjantain kunniaks, sillä huoneeseemme kuului diskojumputus pitkälle aamuyöhön.

Lauantaiaamuna lähdimme heti herättyämme, eli noin puolenpäivän aikaan, ydinkeskustaan hankkimaan koulupukuja ja muita tarvikkeita. Otimme suunnaksi kauppakeskus MBK:n, joka osoittautui aivan jäätävän kokoiseksi rakennuskompleksiksi. Ostarissa on kahdeksan kerrosta täynnä erilaisia kauppoja ja kojuja. Ylimmistä kerroksista löytyy myös elokuvateatteri ja keilarata. MBK:sta saisi varmaan kaikkea mahdollista, jos vaan löytäisi. MBK:n suuremmissa liikkeissä myydään laadukasta tavaraa, mutta hinnat ovat paljon korkeammat kuin sadoissa pikkukojuissa. Toisaalta kojuista ostaessa ei voi olla koskaan varma mitä saa. Löytyy ei-minkään-merkkistä tavaraa sekä parempi- että huonompilaatuista kopiota mm. merkkivaatteista.

MBK ulkoa

Kuva kakkoskerroksen (?) liukuportailta

Aikamme MBK:ssa kierreltyämme lähdimme vilkaisemaan myös vieressä olevia ostareita Siam Centeriä, Siam Paragonia ja Central worldia. Siam Paragon on yksi Aasian hienoimmista kauppakeskuksista. Sen kymmenen kerrosta on täynnä high end laatuliikkeitä. Ja hinnat ovat sen mukaiset. Myös Siam Paragonista on leffateatteri, joka koostuu 15 teatterisalista, joista yksi on Aasian suurin. Siam Paragonin alakerrassa on Siam Ocean World, joka taas on Kaakkois-Aasian suurin akvaario. Sinne on päästävä jossain vaiheessa. Siam Center taas on keskitason keskus; jotain Siam Paragonin ja MBK:n väliltä. Mainittavaa on myös yläkerran luistinrata. Näky oli hieman koominen. Näitä keskuksia ei kuitenkaan jaksettu enää kovin tarkkaan koluta, sillä kävelykilometrejä oli tähän mennessä kertynyt jo ihan riittävästi yhden päivän tarpeeseen ja aurinkokin oli jo laskenut.  Eivätkä nämä suinkaan ole Bangkokin ainoat ostoskeskukset, vaan niitä riittää.

Luistinrata. Pelkkä still-kuva riittää kertomaan, että meno on hiukan huojuvaa.

Yhden ostarin alakerta

Napattiin pöperöt yhdestä katukojusta ostarin vierestä ja istuttiin syömään. Itse söin annoksen, joka koostui nuudeleista ja naudanlihasta. Oli todella hyvää. Annokseni maksoi muistaakseni 50 bahtia eli reilun euron. Ei paha hinta. Katukojuista saa usein tosi edullisesti erittäin hyvää ruokaa, mutta annokset eivät yleensä ole hirveän suuria. Kyllä ne kuitenkin riittävät, ellei ole paastonnut koko päivää. Annokset on kuitenkin tarkoitettu thaimaalaisille, jotka syövät koko ajan. Lihaa niissä annoksissa kyllä saisi olla hieman enemmän…

Kysyttiin paikallisilta, mikä olisi hyvä paikka istua iltaa ja he neuvoivat meitä menemään reilun viiden kilometrin päähän pohjoiseen. Ajateltiin että ”Ei lähdetä noin kauas. Kyllähän tässä lähempänäkin täytyy pubeja olla.” No otettiin sitten taksi ja sanottiin kuskille, että vie meidän johonkin lähipubiin, missä olisi hyvä istuskella ja pelata hiukan bilistä. Kuski sitten vei meidät jonkun sivukadun päätyyn, mistä löytyi hieman hämärän näköinen klubi. Pihalla ei ollut ketään, sisäänpääsymaksu oli 300 thb ja oven yläpuolella roikkui paperilappuja, joissa luki I love you. ”Jaaha, ei mennä tänne. Ehkä on parempi kuitenkin mennä sinne paikallisten suosittelemaan mestaan.” Jatkettiin siis matkaa päästiin sitten alueelle, jossa oli monia pieniä klubeja täynnä paikallista väestöä. Oltiin ainoat länsimaalaiset koko alueella. Jokaisessa klubissa oli joku paikallinen bändi esiintymässä. Ihan hyvin vetivät, mutta ois ollu kiva ymmärtääkin jotain. Istuskeltiin tovi yhdessä ja painuttiin takaisin Khao San roadille lepäämään.

Kuva yhdestä pinkistä taksista. Kaikki muutkin taksit ovat hyvin värikkäitä.

Sunnuntaina lähdettiin tekemään hankintoja Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Markkinat ovat auki joka lauantai ja sunnuntai Chatuchakin kaupunginosassa. Markkina-alue on 15 jalkapallokentän kokoinen tori, jossa on tuhansia pieniä kojuja, joista on mahdollista löytää mitä vain. Jos vain tietäisi mistä päin etsiä. Toinen ongelma on ettei suomalaiselle miehelle tahdo löytyä sopivia kokoja. Markkinoilla käy arviolta 200 000 ihmistä päivässä ja sen läpikoluamiseen ei varmasti riitä yksi viikonloppu. Vietimme markkinoilla pari kolme tuntia ja tuntuu etten ehtinyt tutkia aluetta lähes ollenkaan. Mutta sain kuitenkin tehtyä joitain hankintoja, kuten koulupaidan, T-paidan, nahkakengät koulupukuun ja parit aurinkolasit. Paidat maksoivat muutaman euron/kpl, kengät vajaat 15 € ja lasit 1 € ja 2,5 €. Toiset lasit olivat hieman kalliimmat, mutta ne ovatkin Ray-Banit! Kaikista näistä hinnoista piti tietenkin aluksi neuvotella jonkin aikaa. Tinkiminen kuuluu olennaisesti kaupantekoon näillä markkinoilla. Alueelta löytyy myös lemmikkieläinosasta, jossa myydään jos jonkinlaista elukkaa. Sääliksi kuitenkin kävi kaikkia niitä suloisia koiran-, kissan- ja kaninpoikasia, joita pidettiin pienissä häkeissä tukahduttavan kuumassa kojussa. Ja tietenkin ilman tilkkaakaan vettä. Pienimmät poikaset olivat ehkä noin parin viikon ikäisiä. Osa eläimistä näytti siltä, että kuolee ihan just siihen kuumuuteen :(

Kelluva kivi. Lieköhän Savitaipaleella tehty.

Markkinoilta sitten palattiin taas guest houselle ottamaan vastaan tiimimme viimeisenä saapuva jäsen Joona. Täytyy mainita että kävi hyvä tuuri kämppisten etsinnässä. Kaikki ovat todella asiallisia tyyppejä. Jätkiltä irtoaa sitä läppää niin että välillä saa nauraa maha kippurassa! Sunnuntaina sattui olemaan poikkeuksellisen aurinkoinen päivä sadekaudella, joten painuttiin kattopoolille nauttimaan säästä. Ensimmäinen päivä kun ehtii vähän löhöillä auringossa. Ei sitä poutaa kyllä taaskaan loputtomiin kestänyt. Heti, kun aurinko alkoi laskea, iski se jokailtainen ukkosmyrsky päälle. Ukkoskuuro oli melko raju, mutta hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Rikka Innin kattopooli

 Loppuun vielä yleisiä havaintoja Khao San roadin tapahtumista ensimmäiseltä Thaimaan viikonlopultani. Khao San roadista on tullut turistirysä, jossa kaikki yrittävät kusettaa valkoista turistia. Kyllä sieltä edelleenkin löytyy niitä halpoja majoituspaikkoja, mutta miltei kaiken muun saa halvemmalla muualta. Tai ainakaan ei pidä maksaa sitä hintaa jota kauppiaat ensin pyytävät, vaan tinkiä todella rankalla kädellä. Riippuu tietysti vähän tuotteesta. Parin euron T-paidassa nyt ei hirveästi ole tinkimisvaraa, mutta aina sitä vähän löytyy kuitenkin. Siellä ei myöskään tunnu olevan minkäänlaisia kauppalakeja, tai ainakaan kukaan ei välitä niistä. Tuntuu että mitä vaan saa myydä, paitsi ehkä huumeita. Tai kyllä sieltä varmaan niitäkin saisi, mutta niitä ei tyrkytetä niin julkisesti. Noin 50 metrin välein joku yrittää aina tarjota ping pong showta ”Ping pong show now, come, happy ending!” Meitä luultiin myös usein ruotsalaisiksi (ei kovin harvinaista muuallakaan Thaimaassa) ja yksi ”pingis”-myyjä yritti myydä meille myös nuuskaa. Ja kirsikkana kakussa yksi järkyttävän ruma ladyboy yritti iskeä mut. Nipisti hauiksesta ja sanoi melko möreällä äänellä: ”Come with me, You and me, Free room!” Että sellaista on elämä Khao San roadilla. Silti suosittelen kaikkia Bangkokin matkaajia käymään siellä. Paikka on täynnä reppumatkaajia joka puolelta maailmaa. On se kuitenkin näkemisen arvoinen katu.

Drinkkikoju Khao Sanilla

Perus katumainos