Edellisen blogipäivityksen aikaan suunnitelmat loppuvaihtoajalle olivat vielä auki, mutta onneksi ne siinä parin päivän sisällä selvisivät. Maanantaipäivä meni vielä arpoessa ja selvitellessä asioita. Joona otti tavaransa mukaan ja lähti takaisin Koh Changille. Heitettiin Joonan kanssa nopeat hyvästit siltä varalta, ettei enää tämän vaihdon aikana törmättäisi. Hermanin kanssa jäimme vielä päiväksi Tuk Changiin.

Tiistaina käytiin neuvottelemassa vuokranantajan kanssa seuraavan kuukauden vuokrasta ja saatiinkin vuokrasopimus päätettyä kuukautta aikaisemmin, kuin alunperin oltiin sovittu. Laitettiin loput kamat kasaan ja lähdettiin evakkoon. Hirveä homma oli yrittää syödä kaikki kämpässä oleva ruoka pois. Eikä me siinä edes ihan onnistuttu, vaan jätettiin siivojille loput. Heitettiin ylimääräiset matkatavarat, jotka eivät reissulle mahtuneet mukaan, Khao San roadille säilytykseen ja otettiin yö viereiseltä kadulta.

Siivoojalle jätettyjä hyödykkeitä

Herman päätti lähteä keskiviikkoaamuna myöskin takaisin Koh Changille ja itsekin olin saanut päätöksen tehtyä mitä teen seuraavaksi. Heitettiin lyhyet hyvästit varmuuden vuoksi myös Hermanin kanssa ja jäin yksikseni odottamaan myöhemmin lähtevää bussiani. Olin jo aikaisemmin suunnitellut tekeväni parin viikon mittaisen matkan etelään koulun loputtua ja päätin pitäytyä siinä suunnitelmassa. Nyt matka vaan siirtyi muutamaa viikkoa aiemmaksi. Tai itse asiassa suunnitelmaan tuli pieni muutos. Tarkoitukseni oli mennä aluksi Koh Taolle ja jatkaa siitä Koh Phanganin kautta etelään. Tiistaina kuitenkin huomasin, että torstainahan olis Full Moon partyt Koh Phanganilla. Pitäähän ne nyt käydä kattomassa, jos joka tapauksessa olisin siinä naapurisaarella. Sainkin varattua keskiviikkoiltana lähtevän yöbussi-lautta yhdistelmälipun suoraan Koh Phanganille. Ja vaikka Full Moon partyihin oli aikaa enää päivä, onnistuin löytämään netistä vapaan resortin vähän kauempaa saaren keskustasta.

Lippua varatessani minulle näytettiin kuvia kunnon sleeper-bussista, jossa oli leveät penkit, jotka sai taitettua melkein makuuasentoon. Bussiin noustessani kuitenkin huomasin sen olevan ihan tavallinen 44-paikkainen bussi. Noh, aina ei voi voittaa. Eikä tarvinnut ihan liikaa nukkua sinä yönä. Eivätkä ne edes meinanneet päästää meikäläistä repun kanssa sisään bussiin, mutta en ollut jättämässä kaikkia arvotavaroita ruumaan varastettaviksi. Kannattaa noilla pitkän matkan ja varsinkin yöbusseissa pitää kaikki arvokas lähellä. Ei oo mitenkään harvinaista et tavaroita hävii matkan aikana. Ja sama koskee kaikkia muitakin pidempiä matkoja.

Aamulla auringonnousun aikaan olimme perillä Surathanissa, josta lautta Koh Phanganille lähtisi. Aamu oli yllättävän viileä, ja ensimmäistä kertaa matkan aikana jouduin laittaa pitkähihaisen paidan päälle sen takia että ulkona olisi kylmä. Eipä sitä viileyttä kyllä kauaa kestänyt kun aurinko nousi korkeammalle ja alkoi lämmittää. Surathanissa meille kerrottiin, että jos haluaa lähteä Koh Phanganille aikaisemmalla lautalla, pitää ostaa uusi, toisen firman lauttalippu. Tai sitten pitäisi odotella 2-3 tuntia seuraavaa lauttaa. Eipä siinä kiire mihinkään ollut, joten en halunnut maksaa toista lauttalippua, jonka hinta olisi ollut puolet koko matkan hinnasta. Eikä halunnut kukaan muukaan, vaan ilmeisesti kaikki jäivät odottelemaan myöhempää lauttaa. Sen johdosta alkoi hirveä painostus lipunmyyjien taholta. Taitavat saada ihan hyvät provikat niistä lipuista. Kaikki kuitenkin pitivät pintansa.

Yksityinen bungalowini

Koh Phanganille päästyäni ihmettelin, kun luvattu kyyti ei ollutkaan satamassa odottamassa. Selvisi, että auto oli tullut täyteen ja lähtenyt jo aikaisemmin. Mutta tilanne onneksi ratkesi puhelinsoitolla ja resortin omistaja lupasi lähettää toisen auton meikäläistä hakemaan. Perille päästyäni oli pakko ottaa muutaman tunnin päiväunet, että jaksaa bilettää aamuun asti. Ei sitä full moon partyille ihan joka päivä pääse. Kukaan ei oikeastaan edes tiedä miten ne saivat alkunsa, mutta nykyään full moon partyt ovat valtavia tapahtumia. High seasonina jengiä kerääntyy kymmeniä tuhansia Koh Phanganin etelärannalle juhlimaan teknomusiikin ja bukettien voimalla auringonnousuun asti. Ja sitä väkeä tosiaan oli kuin Lemin pottumarkkinoilla konsanaan! Aurinko muuten nousee täällä todella nopeasti. Kun lähdin lavataksilla takaisin majataloani kohti oli vielä pimeää, mutta puoleen väliin matkaa ehdittyämme (eli noin 10 km) oli jo täysin valoisaa. Olipahan taas hölmö fiilis mennä "yöunille", kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

Full Moon party -juomaa

Asiaankuuluva ehostus flueresoivilla väreillä

Perjantaina olikin pitkästä aikaa sadepäivä. Olin just ajelemassa skootterilla, kun sade tuli päälle, joten kastuin ihan läpimäräksi. Onneksi kuitenkin satoi vasta nyt, eikä torstaina. Ilta menikin sadetta pitäessä majatalon ravintolassa jutellen ja korttia pelaten toisten backpackereiden kanssa. Samojen tyyppien kanssa hengailin myös edellisillan. Lauantaina jatkoin sitä, minkä takia olin saarille lähtenyt, eli yleistä rentoutumista. Kävin mopon kanssa vähän katselemassa ympärilleni ja löysin mukavan rannan, Haad Saladin, saaren pohjoisosasta. Söin aamupalan ja otin tunnin selkä, hartia ja päähieronnan rannalla, jonka jälkeen palasin omalle bungalowilleni lukemaan kirjaa hammockissa pötköttäen. Ja illaksi taas ravintolaan istuskelemaan.

Parista asiasta saarella huomaa hyvin, että paikka on ollut varsinkin reppureissaajien suosioissa. Ensinnäkin saarella on todella paljon reggaebaareja, jotka on kaikki maalattu vihreä-kelta-punaisiksi ja niiden seinillä on kuvia Bob Marleystä ja toisekseen saarella on useita vegeravintoloita. Muualla Thaimaassa joutuu usein erikseen pyytämään, jos haluaa kasvisruokkaa, tai jos käy tuuri, menussa saattaa olla pari kasvisvaihtoehtoa valmiina. Sain myös muutettua paluulentoni Suomeen aikaisemmaksi. Palaankin Suomeen jo 30.11. Nyt kun kouluakaan ei enää ole, alkaa olla jo ikävä kotia. Ikävä on varsinkin yhtä asiaa kotona. Jokainen päätelköön itse mikä se saattaisi olla.

Näkymä hieronnassa

Sunnuntaina tapahtui jotain outoa. Heräsin jo kahdeksalta aamulla, vaikka kello oli soimassa vasta tuntia myöhemmin, enkä jaksanut enää nukkua sen jälkeen, vaan jouduin nousemaan ylös. Enhän mä kouluviikollakaan herää noin aikasin ellei oo pakko. Aamu oli kuitenkin kaunis, joten mikäs siinä. Menin aamu-uinnin kautta aamupalalle odottamaan taksin lähtöä satamaan. Oli aika vaihtaa naapurisaarelle Koh Taolle. Juuri kun lautta lähti liikkeelle alkoi sataa. Melkein koko matkan Koh Taolle tiputteli enemmän tai vähemmän vettä, mutta onneksi ei Taolla saavuttuani sade ehti loppua. Loppupäivä oli kuitenkin melko pilvinen. Onnistuin löytämään aivan mahtavan resortin muutaman kilometrin päästä Sairee beachiltä, joka on saaren pääranta. Itse en oikein pitänyt Saireesta. Se oli liian täynnä kaikkea. Löytämäni resortti sijaitsi kuitenkin rauhallisemmassa rannalla ja bungalowini parvekkeelta avautui upeat näkymät edessä avautuvalle lahdelle. Majoittautumisen jälkeen loppupäivä meni taas saarta kierrellessä.

Maisema omalta terassilta

Samoin maanantai meni lähinnä saarta kierrellessä. Koh Tao ja Koh Phangan ovat kauniita saaria molemmat. Maanantaina tosin satoi aamupäivällä, joten piti keksiä jotain tekemistä, mitä sade ei haittaa. Päätin mennä snorklaamaan. Kuvassa vasemmalla olevan niemen takana on toinen matala lahdenpoukama, jossa oli yllättävän paljon erinäköisiä värikkäitä kaloja ihan rannan tuntumassa. Snorklailin siinä yhden kivikon ohi toiselle pienelle rannalle, jossa näin reissuni isoimman liskon. Snorklasin ihan rantaan asti ja kun nousin seisomaan rannasta lähti reilun metrin mittainen varaani kipittämään kivenlohkareiden väliin piiloon. Ihmettelin päivällä, miksei saarella näy muita reppureissaajia, mutta myöhemmin selvisikin, että ne olivat kaikki majoittuneet rannan toisiin, sukellusliikkeiden, hotelleihin. Tai ainakin hengailivat illalla niiden rantabaareissa.

Tiistaina jatkoin matkaa katamaraanilla aluksi takasin Surathaniin ja siitä bussilla Phang Nga:han. Phang Ngahan ei ole omaa bussia, mutta tiesin sen olevan Phuketiin menevän bussireitin varrella, joten sain järjestettyä asian niin, että Phuketin bussi heittää minut matkalla kaupungin asemalle. Tai oikeastaan matkatoimisto, josta ostin lipun, hoiti asian puolestani. Harvinaisen hyvää palvelua Thaimaassa. Matkaan meni miltei koko päivä, joten ruokailun lisäksi paljon muuta ohjelmaa päivälle ei tarvinnut järjestää. Kävin kuitenkin varaamassa venereissun seuraavalle päivälle. Eipä Phang Nga:ssa oikein muuta tekemistä olekaan.

Keskiviikkona lähdin koko päivän venereissulle Phang Ngan lahdelle. Reissun aluksi kiertelimme mangrovemetsän välissä mutkittelevaa uomaa pitkin merelle, josta jatkoimme matkaa pystysuoraan turkoosista merestä nouseville kalkkikivisaarille. Phang Ngan lahti on luonnonsuojelualuetta, johon kuuluu yhteensä 42 suurempaa ja pienempää saarta. Saaret ovat todella upean näköisiä. Monissa niistä on vuoroveden muovaamia tippukiviluolia, joista joihinkin pääsee pitkähäntäveneellä, mutta toisiin joutuu uimaan, tai melomaan kanootilla. Jotkut luolat ovat kuivilla ja niihin pääsee kävellen. Joillain saarilla suuri luolasto on aikojen saatossa sortunut ja luonut saaren sisään laguunin, johon pääsee ainostaan vettä pitkin tippukiviluolan läpi. Ensimmäinen kohteemme oli juuri tälläinen laguuni.

Seuraavaksi menimme katsomaan yli 3000 vuotta vanhoja maalauksia erään saaren seinässä. Matkalla näimme myös saaren, joka muistuttaa ulkomuodoltaan puudelia. Seuraavaksi vuorossa oli pysähdys kuuluisalla Ko Tapu:lla, joka tunnetaan myös James Bond saarena, koska elokuvan "007 ja kultainen ase" pahis Scaramanga piti siellä piilopaikkaansa. Lisäksi retkeen kuului muutama muu saari ja lopuksi pysähdys muslimikalastajakylässä, joka on rakennettu saaren jatkoksi meren päälle. Ehkä siellä joku vielä kalastaakin, mutta näytti siltä, että suurin osa saa elantonsa kaupittelemalla rihkamaa turisteille. Retkeen kuului myös ruoka/uintitauko erään saaren hiekkarannalla.

James Bond island

Retken jälkeen otin bussin Phuketiin. Ei tullut mitenkään yllätyksenä, mutta Phuketissa on kalliimpaa, kuin muualla Thaimaassa. Asiaan tosin vaikuttaa myös se, että high season on jo ehtinyt alkaa. Eikä tilanne ole kovin erilainen Koh Phi Phi:lläkään. Päätin majoittua Patong beachille, sillä kalareissu, jolle olin suunnitellut osallistuvani, lähtee sieltä. Torstaina kuljeskelin katselemassa Patongia sekä ajoin Kata beachille, jossa pääsin leikkimään mukavan kokoisilla aalloilla.

Perjantaina olikin sitten vuorossa kauan odotettu kalareissu. Suomalaisen Midnight Sun ravintolan omistaja järjestää kalareissuja Flying Finn veneellä Andamaninmerelle Phuketissa. Vene oli juuri tullut huollosta ja oli oikein komeassa kunnossa. Kyseessä oli kuulemma kauden avausreissu. Meillä oli hieno 11 hengen porukka, joista yhdeksän oli suomalaisia. Jonkin aikaa vedettyämme löydettiin tonnikalaparvi ja kalantulo alkoi. Kun osuttiin parveen, oli kalaa usein monen siiman päässä yhtä aikaa. Näistä tonnikaloista sitten kokattiin meille lounas. Lounaan ajaksi pysähdyimme yhden samanlaisen kalkkikivisaaren edustalle, joita oli Phang Ngan lahdella. Saarella oli pieni ranta, johon pääsi uimalla/snorklaamalla. En ole ikinä aikaisemmin uinut niin kirkkaassa vedessä. Vettä oli veneen alla ehkä kahdeksan metriä kaiken pohjassa olevan näki todella selvästi. Näkyvyyttä olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle. Käytiin muutaman hengen porukalla rannassa, jossa näimme vielä aikaisemmin mainitsemaanikin isomman, 1,5 metrisen, varaanin.

Lounaan jälkeen yritettiin uistella purjekalaa, mutta valitettavasti jäi isot kalat tällä kertaa saamatta. Yhden kerran meillä oli joku vauraampi yksilö kiinni, mutta siima katkesi hiukan tärpin jälkeen ja kala sai jatkaa uimista. Oppaamme sanoi sen olleen kuningasmakrilli, mutta itse en kalaa ehtinyt nähdä. Kilon, parin tonnikaloja saatiin kuitenkin viitisentoista kappaletta. Illalla rantaan palattuamme eräs ravintolan henkilökunnasta tarjosi kalaporukalle syntymäpäiväsaunan ravintolan tiloissa, jonka jälkeen vuorossa oli vielä reissun hintaan kuuluva illallinen itse pyydetyistä kaloista valmistettuna ja perunamuusilla höystettynä. Ja hyvää oli. Kalareissua voidaan pitää erittäin onnistuneena, vaikka vähän vielä jäikin nälkä sen ison saamiseksi. Sehän vain tarkoittaa, että joskus on vielä palattava ison veden ääreen kaloja narraamaan.

Päivän saalista

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys, koska lähdin aamulautalla seuraavalle paratiisisaarelle Koh Phi Phi:lle. Ja sitä se kyllä muistuttaakin. Tai oikeastaan Phi Phi saaret koostuvat kuudesta eri saaresta, joista Phi Phi Don on suurin ja ainoa, jossa on vakituista asutusta. Todella upea saari, joka nousee jyrkkärinteisenä merestä korkeuksiin. Saarella on yksi matalampi kohta kahden kukkulan välissä, jossa sijatsee saaren ilmeisesti ainut kylä Baan Tonsai. Tai siihen kaikki turistikohteet ainakin ovat keskittyneet. Kapeimmalla kohtaa vastapuoleisten rantojen välissä ei ole kuin pari sataa metriä.

Baan Tonsai on hyvin erittäin viihtyisä kylä. Viihtyvyyteen vaikuttaa ainakin se, ettei saarella ole skoottereita suurempia kulkuneuvoja, eikä kylän kaduille suurempia mahtuisikaan. Ja niitäkään ei ole paljoa. Kadut ovat siksi tunnelmallisen kapeita. Toinen mukava asia on se, että vaikka kylässä kaupitellaan samoja tavaroita, kuin muissakin turistikohteissa, kukaan ei yritä väkisin tyrkyttää niitä. Siellä saa kävellä ja katsella kaikessa rauhassa mikäli niin haluaa.

Myös Phi Phi:ltä tehdään paljon sukellus ja snorklausretkiä, mutta sellaiselle en tällä kertaa osallistunut. Koska saari on suosittu lomakohde, kuten Phuketkin, ei sielläkään saa majoitusta ihan ilmaiseksi. Huoneiden hinnat lähtevät ainakin tähän aikaan vuodesta liikkeelle 600 bahtista eli 15 eurosta. Siihen hintaan sain yksinkertaisen bambumajan, jossa oli iso patja lattialla. Juokseva vesi ja sähkö kuitenkin löytyivät. Lauantaina kävelin ihan perhanasti ympäri saarta ihmettelemässä. Kiipesin mm. näköalapaikalle, josta näkee hyvin saaren kapeuden salmen kohdalla. Ja huomasin vasta takaisin päin tullessa, että kylästä näköalapaikalle olisi ollut suorempikin reitti, mutta mikäs siinä kävellessä.

Suht pelkistetty asumus

Sunnuntaiaamun pötköttelin biitsillä. Saaren toisella puolen oleva lahti on muuten todella matala. Laskuveden aikaan siitä olisi voinut kävellä yli shortseja tuskin kastelematta. Majan luovutuksen jälkeen oli vielä muutama tunti aikaa tapettavana ennen lautan lähtöä Krabille, joka olisi seuraava etappini. Päädyin pienen kiertelyn jälkeen yhteen ravintolaan katsomaan Frendien uusintoja ja nauttimaan lounasta. Siinä se aika sitten vierähtikin. Krabilla tarkoitukseni oli vain viettää yö ja jatkaa heti aamulla eteenpäin. Vähän kerkesin kuitenkin käydä katselemassa kaupunkia. Itse Krabi town on pieni ja rauhallinen kaupunki. Aivan eri maata Phuketin kanssa. Se on enemmän thaimaalaisten kaupunki, sillä suurin osa turisteista suuntaa kulkunsa läheisille Ao Nang- ja Raylay-beacheille.

Maanantaiaamuna tarkoitukseni oli siirtyä ensin Krabilta Hat Yaihin minivanillä ja siitä yöjunalla Kuala Lumpuriin, tai kavereiden kesken KL:ään. Alkuosa menikin kuten oli tarkoitus, mutta Hat Yaissa sain kuulla, että sen päivän yöjuna on täynnä. Onneksini rautatieaseman vieressä oli bussimatkoja myyvä yritys. He nimittäin kertoivat, että bussi KL:ään olisi lähdössä viiden minuutin päästä. Ei muuta kuin äkkiä lippu siihen bussiin. Juuri ja juuri kerkesin mukaan, hyvä että vessassa ehdin käydä. Tällä kertaa kävi onni onnettomuudessa ja pääsin suhteellisen pitkän autossa istumisen jälkeen perille aiottuun määränpäähän ja vielä jonkin verran aikaisemmin kuin oli aluksi tarkkoitus. Tosin se aikainenkin on suhteellista. Minulle sanottiin, että bussi olisi KL:ssä klo 21, mutta kun vihdoin pääsimme perille, näytti kello jo puolta kahtatoista.

Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä tutustumaan Kuola Lumpuriin, Malesian pääkaupunkiin. Takaisin Bangkokiin palaan keskiviikkona. Vanhempani ovat tällä hetkellä myös Thaimaassa ja meidän olisi tarkoitus tavata Bangkokissa torstaina. He palaavat Suomeen perjantain ja lauantain välisenä yönä. Olisi tarkoitus käydä sitä ennen vähän katselemassa paikkoja ja tuupata niin paljon tavaraa heidän mukanaan Suomeen, kuin painoraja vain antaa myöten. Sitä tavaraa on nimittäin kertynyt. Ja vielä olisi ostoksia tehtävänä ennen omaa kotiutumistani. Mm. puku olisi tarkoitus hommata. Takaisin Bangkokiin päästyäni kirjoittelen kokemuksia Kuala Lumpurista ja viimeisistä päivistäni Thaimaan ihmeellisessä valtakunnassa.