Elämää Khao San roadilla

Perjantaina teimme Niklaksen kanssa pikapiston koululle, jossa kuitenkin kesti matkoineen yli kaksi tuntia. Kävimme tapaamassa yhdyshenkilöämme Mr. Wattanachaita ja kyselemässä tulevasta ohjelmasta. Mr. Wattanachai on hyvin mukava ja avulias henkilö, mutta ei puhu aivan yhtä hyvää englantia, kuin osa henkilökunnasta (edit. tähän mennessä tapaamistani thaimaalaisista oikeastaan vain hyvin harvat puhuvat sujuvaa englantia, mutta hyvin on silti toimeen tultu). Muutenkin kestää hetken aikaa tottua siihen, miten thaimaalaiset ääntävät tietyt sanat. He oikeastaan puhuvat thaita englanninkielisillä sanoilla. He esimerkiksi ääntävät kaikki R-kirjaimet samalla tavalla kuin suomen L:n. Koulureissun jälkeen palattiin guest houselle, jossa seurueemme kolmas jäsen Herman oli jo odottamassa meitä.  Loppupäivä menikin sitten siinä, kun kierreltiin hiukan lähikatuja ja käytiin syömässä. Khao Sanilla tais olla bileet perjantain kunniaks, sillä huoneeseemme kuului diskojumputus pitkälle aamuyöhön.

Lauantaiaamuna lähdimme heti herättyämme, eli noin puolenpäivän aikaan, ydinkeskustaan hankkimaan koulupukuja ja muita tarvikkeita. Otimme suunnaksi kauppakeskus MBK:n, joka osoittautui aivan jäätävän kokoiseksi rakennuskompleksiksi. Ostarissa on kahdeksan kerrosta täynnä erilaisia kauppoja ja kojuja. Ylimmistä kerroksista löytyy myös elokuvateatteri ja keilarata. MBK:sta saisi varmaan kaikkea mahdollista, jos vaan löytäisi. MBK:n suuremmissa liikkeissä myydään laadukasta tavaraa, mutta hinnat ovat paljon korkeammat kuin sadoissa pikkukojuissa. Toisaalta kojuista ostaessa ei voi olla koskaan varma mitä saa. Löytyy ei-minkään-merkkistä tavaraa sekä parempi- että huonompilaatuista kopiota mm. merkkivaatteista.

MBK ulkoa

Kuva kakkoskerroksen (?) liukuportailta

Aikamme MBK:ssa kierreltyämme lähdimme vilkaisemaan myös vieressä olevia ostareita Siam Centeriä, Siam Paragonia ja Central worldia. Siam Paragon on yksi Aasian hienoimmista kauppakeskuksista. Sen kymmenen kerrosta on täynnä high end laatuliikkeitä. Ja hinnat ovat sen mukaiset. Myös Siam Paragonista on leffateatteri, joka koostuu 15 teatterisalista, joista yksi on Aasian suurin. Siam Paragonin alakerrassa on Siam Ocean World, joka taas on Kaakkois-Aasian suurin akvaario. Sinne on päästävä jossain vaiheessa. Siam Center taas on keskitason keskus; jotain Siam Paragonin ja MBK:n väliltä. Mainittavaa on myös yläkerran luistinrata. Näky oli hieman koominen. Näitä keskuksia ei kuitenkaan jaksettu enää kovin tarkkaan koluta, sillä kävelykilometrejä oli tähän mennessä kertynyt jo ihan riittävästi yhden päivän tarpeeseen ja aurinkokin oli jo laskenut.  Eivätkä nämä suinkaan ole Bangkokin ainoat ostoskeskukset, vaan niitä riittää.

Luistinrata. Pelkkä still-kuva riittää kertomaan, että meno on hiukan huojuvaa.

Yhden ostarin alakerta

Napattiin pöperöt yhdestä katukojusta ostarin vierestä ja istuttiin syömään. Itse söin annoksen, joka koostui nuudeleista ja naudanlihasta. Oli todella hyvää. Annokseni maksoi muistaakseni 50 bahtia eli reilun euron. Ei paha hinta. Katukojuista saa usein tosi edullisesti erittäin hyvää ruokaa, mutta annokset eivät yleensä ole hirveän suuria. Kyllä ne kuitenkin riittävät, ellei ole paastonnut koko päivää. Annokset on kuitenkin tarkoitettu thaimaalaisille, jotka syövät koko ajan. Lihaa niissä annoksissa kyllä saisi olla hieman enemmän…

Kysyttiin paikallisilta, mikä olisi hyvä paikka istua iltaa ja he neuvoivat meitä menemään reilun viiden kilometrin päähän pohjoiseen. Ajateltiin että ”Ei lähdetä noin kauas. Kyllähän tässä lähempänäkin täytyy pubeja olla.” No otettiin sitten taksi ja sanottiin kuskille, että vie meidän johonkin lähipubiin, missä olisi hyvä istuskella ja pelata hiukan bilistä. Kuski sitten vei meidät jonkun sivukadun päätyyn, mistä löytyi hieman hämärän näköinen klubi. Pihalla ei ollut ketään, sisäänpääsymaksu oli 300 thb ja oven yläpuolella roikkui paperilappuja, joissa luki I love you. ”Jaaha, ei mennä tänne. Ehkä on parempi kuitenkin mennä sinne paikallisten suosittelemaan mestaan.” Jatkettiin siis matkaa päästiin sitten alueelle, jossa oli monia pieniä klubeja täynnä paikallista väestöä. Oltiin ainoat länsimaalaiset koko alueella. Jokaisessa klubissa oli joku paikallinen bändi esiintymässä. Ihan hyvin vetivät, mutta ois ollu kiva ymmärtääkin jotain. Istuskeltiin tovi yhdessä ja painuttiin takaisin Khao San roadille lepäämään.

Kuva yhdestä pinkistä taksista. Kaikki muutkin taksit ovat hyvin värikkäitä.

Sunnuntaina lähdettiin tekemään hankintoja Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Markkinat ovat auki joka lauantai ja sunnuntai Chatuchakin kaupunginosassa. Markkina-alue on 15 jalkapallokentän kokoinen tori, jossa on tuhansia pieniä kojuja, joista on mahdollista löytää mitä vain. Jos vain tietäisi mistä päin etsiä. Toinen ongelma on ettei suomalaiselle miehelle tahdo löytyä sopivia kokoja. Markkinoilla käy arviolta 200 000 ihmistä päivässä ja sen läpikoluamiseen ei varmasti riitä yksi viikonloppu. Vietimme markkinoilla pari kolme tuntia ja tuntuu etten ehtinyt tutkia aluetta lähes ollenkaan. Mutta sain kuitenkin tehtyä joitain hankintoja, kuten koulupaidan, T-paidan, nahkakengät koulupukuun ja parit aurinkolasit. Paidat maksoivat muutaman euron/kpl, kengät vajaat 15 € ja lasit 1 € ja 2,5 €. Toiset lasit olivat hieman kalliimmat, mutta ne ovatkin Ray-Banit! Kaikista näistä hinnoista piti tietenkin aluksi neuvotella jonkin aikaa. Tinkiminen kuuluu olennaisesti kaupantekoon näillä markkinoilla. Alueelta löytyy myös lemmikkieläinosasta, jossa myydään jos jonkinlaista elukkaa. Sääliksi kuitenkin kävi kaikkia niitä suloisia koiran-, kissan- ja kaninpoikasia, joita pidettiin pienissä häkeissä tukahduttavan kuumassa kojussa. Ja tietenkin ilman tilkkaakaan vettä. Pienimmät poikaset olivat ehkä noin parin viikon ikäisiä. Osa eläimistä näytti siltä, että kuolee ihan just siihen kuumuuteen :(

Kelluva kivi. Lieköhän Savitaipaleella tehty.

Markkinoilta sitten palattiin taas guest houselle ottamaan vastaan tiimimme viimeisenä saapuva jäsen Joona. Täytyy mainita että kävi hyvä tuuri kämppisten etsinnässä. Kaikki ovat todella asiallisia tyyppejä. Jätkiltä irtoaa sitä läppää niin että välillä saa nauraa maha kippurassa! Sunnuntaina sattui olemaan poikkeuksellisen aurinkoinen päivä sadekaudella, joten painuttiin kattopoolille nauttimaan säästä. Ensimmäinen päivä kun ehtii vähän löhöillä auringossa. Ei sitä poutaa kyllä taaskaan loputtomiin kestänyt. Heti, kun aurinko alkoi laskea, iski se jokailtainen ukkosmyrsky päälle. Ukkoskuuro oli melko raju, mutta hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Rikka Innin kattopooli

 Loppuun vielä yleisiä havaintoja Khao San roadin tapahtumista ensimmäiseltä Thaimaan viikonlopultani. Khao San roadista on tullut turistirysä, jossa kaikki yrittävät kusettaa valkoista turistia. Kyllä sieltä edelleenkin löytyy niitä halpoja majoituspaikkoja, mutta miltei kaiken muun saa halvemmalla muualta. Tai ainakaan ei pidä maksaa sitä hintaa jota kauppiaat ensin pyytävät, vaan tinkiä todella rankalla kädellä. Riippuu tietysti vähän tuotteesta. Parin euron T-paidassa nyt ei hirveästi ole tinkimisvaraa, mutta aina sitä vähän löytyy kuitenkin. Siellä ei myöskään tunnu olevan minkäänlaisia kauppalakeja, tai ainakaan kukaan ei välitä niistä. Tuntuu että mitä vaan saa myydä, paitsi ehkä huumeita. Tai kyllä sieltä varmaan niitäkin saisi, mutta niitä ei tyrkytetä niin julkisesti. Noin 50 metrin välein joku yrittää aina tarjota ping pong showta ”Ping pong show now, come, happy ending!” Meitä luultiin myös usein ruotsalaisiksi (ei kovin harvinaista muuallakaan Thaimaassa) ja yksi ”pingis”-myyjä yritti myydä meille myös nuuskaa. Ja kirsikkana kakussa yksi järkyttävän ruma ladyboy yritti iskeä mut. Nipisti hauiksesta ja sanoi melko möreällä äänellä: ”Come with me, You and me, Free room!” Että sellaista on elämä Khao San roadilla. Silti suosittelen kaikkia Bangkokin matkaajia käymään siellä. Paikka on täynnä reppumatkaajia joka puolelta maailmaa. On se kuitenkin näkemisen arvoinen katu.

Drinkkikoju Khao Sanilla

Perus katumainos