Oon mä juonu viinii Wienissä

Nyt on sitten päästy perille ja majoituttu guest houseen legendaariselle Khao San roadille. Mutta kerrotaan nyt matkasta ensin. Matka kotoa guest houselle kesti yhteensä reilut 28 tuntia. Oltiin sovittu etukäteen toisen vaihtoon tulevan kaverin, Niklaksen, kanssa, että majoitutaan samaan huoneeseen ensimmäisiksi päiviksi. Koska matkasimme eri lennoilla, tarkoitus oli tavata Bangkokin lentokentällä. Helsinki-Vantaalla lentoa odotellessani joku tulee kuitenkin tervehtimään: "Sä oot saletisti Antti?" Arvasin heti kuka asiaa tiedustelee ja Niklashan se siinä. Kerettiin siinä hetken aikaa jutustella, kunnes meikäläisen oli aika nousta koneeseen suuntana Vienna. Myös serkkuni Sini oli työvuorossa kentällä, mutta oli valitettavasti sen verran kiireinen ettei ehtinyt juuri jäädä jutustelemaan, mutta onneksi ehdittiin morjestaa edes pikaisesti.

Lähtökuva Helsinki-Vantaalta

Lento Wieniin kesti noin 2h 15 min ja kului oikei rattoisasti vierustoverin kanssa jutellessa. Vieressäni istui keski-ikäinen nainen, joka oli itseki lähtenyt Wieniin vaihtoon vajaat 40 vuotta sitten ja jäänyt sille tiellensä. Hän oli ollut Suomessa käymässä ja oli palaamassa kotiin. Wienissä minua odottikin sitten miltei seittämän tunnin odotus, ennen kuin jatkolentoni Bangkokiin lähtee. Lentokentältä pääsee kätevästi Wienin keskustaan CAT:lla eli City Airport Trainilla joka kulkee jatkuvasti kyseistä väliä. 20 km matkaan menee aikaa 16 min ja pysäkki on aivan vanhan kaupungi vieressä, jossa itsekin kiertelin lähes koko ajan. Aluksi kuitenkin kävin katsomassa Tonavan kanaalia. Tonavan vesi ei näyttänyt kovin puhtaan siniseltä, vaan samean vihreältä. Mutta tuskin se kuitenkaa kovin myrkyllistä on, sillä ukot istuivat kalassa sen varrella.

Tonavan kanaali

Kuinka ollakaan heti Wieniin saavuttuani päädyin kanaalin varteen pystytettyihin beach partyihin. Rantaan oli tuotu hienoa hiekkaa, aurinkotuoleja ja baaritiski poppivehkeineen. No eihän siinä auttanu muu kun istua alas nauttimaan auringosta ja virvokkeista.

Beach Party Tonavan varressa

Wien muistuttaa mielestäni ulkonäöllisesti Helsinkiä. Paitsi että siellä on melko suuri perinteisen näköinen vanha kaupunki, josta löytyi paljon tyylikkäitä rakennuksia. Ravintoloita, kahviloita ja pieniä kauppoja oli myös paljon. Mukava ero Suomen kahviloihin on, että Wienissä joka kuppilassa on pöytääntarjoilu. Nautiskelin lasin paikallista viiniä yhdessä näistä kuppiloista ja lueskelin kirjaa aikani kuluksi. Kävin vanhassa kaupungissa myös syömässä ja mitä muuta voisikaan Wienissä syödä kuin Wiener schnitzelin.

Hieman jo aloitettu Wieninleike

Safkan jälkeen olikin aika palata lentokentälle odottamaan jatkolentoa. Täytyy tässä kohtaa antaa kiitosta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Siellä kaikki oli erittäin selkeästi ilmoitettu, eikä siellä oikeastaan pysty eksyä. Wienin kentällä joutu välillä kulkemaan jonkin matkaa ennen kuin seuraava opaste taas löytyi. Toisekseen odotustilassa ei ollut penkkejä juuri ollenkaan. Ja kolmanneks turvatarkastus oli vast portilla just enne lentokoneeseen nousua, mikä loi siihen hirveen ruuhkan, ku sen ois voinu hoitaa keskitetysti jo aikasemmin ihan rauhassa.

Koneeseen kuitenkin pääsin ja oli sen verran pitkä päivä jo takanakin et sain jopa melko hyvin nukuttua useemman tunnin. Siinä lennossa nyt ei oo hirveesti kerrottavaa; vierustoveritkin nukku käytännössä koko matkan. Enpä muistanukaan miten hauskaa lentokoneella lähteminen on. Lähtee nimittäin aika äkäseen. Ei kauan nokka tuhise kun vauhtia on jo 250 km/h mittarissa.

Kone laskeutu ihan ajallaan klo 14:10. Siitä sitten täyttämään maahantulolomake ja passintarkastukseen. Siinä kohtaa joutu odottelemaan jonkin aikaa. Jono eteni aika hitaasti, vaikka tiskejä olikin useita. Kun sitten oma vuoroni koitti, tarkastaja löi passiin aluksi 30 päivän leiman, kun ei huomannut, että omistin viisumin. Asia kuitenkin selvisi, kun huomautin siitä, ja sain passiini 90 päivän maassaolo-oikeuden. Onneksi tarkistin... Kentältä sitten etsin käsiini Niklaksen, kuten oli sovittu, ja läksimme siirtymään aluksi skytrainilla keskustaan ja siitä taksilla eteenpäin kohti Khao San roadia. Skytrain maksoi päätepysäkiltä toiselle 45 baht, eli noin euron. Takseja on Bangkokissa kadut täynnä, joten pysäytimme yhden söpön pinkin taksin kadulta ja hyppäsimme kyytiin varmistettuamme että mittari toimii. Taisimme olla liikenteessä iltapäiväruuhka-aikaan, sillä noin viiden kilometrin matkamme kesti about tunnin. (Nyt olemme kulkeneet taksilla jo muutaman kerran ja kaikki muut matkat ovat sujuneet nopeammin.)

Majoituttuamme Rikka Inn nimiseen guest houseen oli pakko päästä ensimmäisenä suihkuun, jonka jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ei tarvinnut kovin kauan etsiä, sillä Khao San road on täynnä erilaisia ruokakojuja ja ravintoloita. Ensimmäiseksi thai-ateriakseni otin niinkin erikoisen annoksen kuin uppopaistettuja kanankoipia ja riisiä. Lisäksi otin annoksen kevätkääryleitä, sillä olin melko nälkäinen syötyäni viimeksi lentokoneessa aamupalan. Ruokajuomaksi otin ison oluen. Koko lysti tuli kustantamaan 250 baht eli 6 euroa. Se yksi olut riitti, ruoan jälkeen sammuin kuin saunalyhty kellon ollessa 21:30 paikallista aikaa.

Tässä vielä ensinäkymiä Khao San roadilta.

Ensinäkymät Khao San roadille

Huoneemme

Näkymä Khao San roadille Rikka Innin katolta