Jaa missä mää oon?

Maanantaina 8.8 oli ensimmäinen virallinen tapaaminen kouluhenkilökunnan kanssa. Tapaamisessa meille näytettiin esittelyvideo koulusta, jaettiin Bangkokin ja Thaimaan kartat, sekä toivotettiin meidät tervetulleiksi. Koko homma kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen meidät vietiin kauppaan koulualueella, josta piti ostaa vyö koulun omalla soljella sekä koulun kravatti. Kaupasta saisi myös koulupukuja, mutta ne saa halvemmalla ostoskeskuksista. Tilaisuuden jälkeen kyseltiin hiukan muilta, mihin he ovat majoittautuneet ja mistä löytyisi isoja kolmen makuuhuoneen asuntoja. Niin isoja asuntoja tuntui olevan aika harvassa paikassa, lähinnä Elefanttitalossa, eli Chang buildingissa, ja Supalaissa, joka sijaitsee  Changin vieressä.

Faculty of economicsin koulurakennus.

Lähdettiin katsastamaan Chang towerin asuntotilannetta, sillä kuulimme Supalain asunnon olevan huomattavasti kalliimpi. Talosta löytyi kaksi vapaata kolmen makuuhuoneen asuntoa, joista toiseen tykästyimme. Siitä alkoi hirmuinen neuvottelu hinnasta. Toimiston leidit eivät millään meinanneet antaa yhtään alennusta, mutta saimme kuitenkin neuvoteltua hinnasta pari tuhatta bahtia pois. Neuvotteluja ei myöskään ainakaan helpottanut se, että leidit puhuvat melko heikkoa englantia, eivätkä aina edes ymmärtäneet mitä yritimme sanoa. Aikamme kinasteltuamme päätimme kuitenkin ottaa kämpän vastaan, mutta emme vielä kirjoittaneet sopimusta. Meidän käskettiin tulla neljän jälkeen takaisin. Sanoimme ettemme ehdi siihen, sillä meidän täytyy lähteä ostamaan koulupukuja. "Sopiiko jos tulemme myöhemmin illalla, vaikka kuuden jälkeen?" Vastaus oli perinteinen "Joo joo!"

Tästä jatkettiin matkaa noin kilometrin päässä sijaitsevalle Union mallille. Löysimme melko hauskan ravintolan, johon menimme syömään. Ravintolassa on jokaisessa pöydässä oma kuuma taso, jonka päällä saa itse paistaa tai keittää ruokansa. Ruoat taas kulkevat pienillä lautasilla linjastoa pitkin pöytien vierestä, josta saa sitten itse valita syötäväksi mitä haluaa. Ravintolassa on myös sushitiski, josta saa hakea sushia, riisiä ja joitain muitakin ruokia. Myös juomat ja jälkiruoka kuuluvat samaan pakettiin. Buffetti on normaalia thaimaalaista ravintolaannosta hiukan kalliimpi, mutta siellä saa syödä puolentoista tunnin aikana niin paljon kuin haluaa. Mutta jos vertaa Suomen hintoihin, se 298 baht eli 7 €, ei kuulosta kovin pahalta. Söin myös ensi kertaa mustekalaa ja simpukan.

Tuosta ehkä saa jotain kuvaa, kuinka homma toimii

Union mallista emme kuitenkaan löytäneet koulupukuja, joten päätettiin painua saman tien MBK:hon, josta tiesimme niitä löytyvän. Tässä kaikessa tietenkin vierähti hieman aikaa. Lähdettiin kuitenkin hakemaan tavaroitamme Khao San roadilta ja oltiin tietysti liikkeellä pahimpaan ruuhka-aikaan. Tunti jumitusta taksissa, kamat kantoon ja tunti jumitusta myös toiseen suuntaan. Kun vihdoin päästiin takaisin Changille, kello oli jo puoli yhdeksän. Eikä paikalla ollut enään ketään. "Great! Mitäs nyt tehdään?" Yritettiin jutella vartian kanssa ja saada joku paikalle, mutta vartija ei tietenkään puhu sanaakaan englantia... Toinen vartia sentään puhui vähän, mutta ei voinut enää auttaa meitä. Lähdettiin sitten etsimään hostellia vielä yhdeksi yöksi. Onneksi semmoinen löytyi aivan Elefanttitalon vierestä. Hostellin nimi oli ironisesti Success Bangkok!

Sitten alkoikin säätö tavaroiden kanssa. Tiistaina olisi pitkä orientaatiopäivä koululla ja hostellissa check out normaalisti kahdeltatoista. Ei niitä rinkkoja nyt voi koko päivää mukanakaan kantaa. Onneksi hostellissa oli netti, joten päästiin heittämään facebook-viestiä muille vaihtareille, joiden tiedettiin majoittuneen jonnekin lähistölle. Onneksi Erika näki viestimme vielä illalla ja saimme heitettyä ylimääräiset kamat hänen kämpilleen tien toiselle puolelle Porn-Uthaihin. Noh, eihän tää oliskaan mikään seikkailu, jos kaikki sujuis aina käsikirjotuksen mukaan.

Tiistaina tavattiin sitten lisää Faculty of economicsin henkilökuntaa, käytiin tutustumassa koulun kirjastoon ja tehtiin kierros kampusalueen ympäri. Käytiin tsekkaamassa kaikki tärkeät paikat, kuten meille tarpeelliset koulurakennukset, ruokala ja urheiluhalli. Ruokala koostuu monista pikkukojuista, jotka myyvät erilaisia ruokia, sekä varsinaisesta ruokalahallista. Ateria koululla maksaa yleensä noin euron verran. Lisäksi teimme visiitin KU:n history halliin, jossa erittäin mukava vanhempi nainen kertoi meille koulun historiasta ja näytti valokuvia ja pienoismalleja. Sielläkin huomasi miten thaimaalaiset kunnioittavat kuningasta. "Oppaamme" kertoi kuinka kuningas oli käynyt monta kertaa Kasetsartissa. Näki että heille se oli todella suuri kunnia-asia, että kuningas oli käynyt paikalla esimerkiksi soittamassa musiikkia. Siis kuningas! Ajattele! Valtavia kuvia kuninkaasta ja kuningasperheestä on aivan joka puolella Thaimaata.

Päivän päätyttyä pääsimme vihdoin kirjoittamaan sopimuksen asunnostamme ja muuttamaan norsun peräpäähän 15 kerrokseen. Talossa on myös uima-allas, joka sijaitsee seitsemännessä kerroksessa norsun jalkojen välissä. Samasta kerrokseta löytyy myös sauna (vielä testaamatta) ja kuntosali mikä koostuu parista juoksumatosta ja olikohan neljästä laitteesta, joista ainakin yksi on rikki. Vuokraa joudumme maksamaan yhteensä 33 000 bahtia, eli noin 785 €. Kämpän kooksi toimiston leidit väittivät 144 neliötä, jota kuitenkin hiukan epäilen. Iso tämä kämppä on joka tapauksessa. Sen verran iso että Niklas mahtuu majoittumaan väliaikaisesti Harry Potter -tyyliin master bedroomiin vaatekaappiin, jonne nostimme kulmasohvan puolikkaan sängyksi.

Vihdoin uudessa kämpässä

Olohuone

Keittiö

Kämpässä ilmeisesti asunu aikasemminki suomalaisia

Maisema kämpän ikkunasta

Keskiviikkona meillä oli koululla vain lyhyt kurssienvalintainfo. Kaksi kurssia määritelty pakollisiksi vaihto-opiskelijoille: Thai Conversation for Everyday Life 1 ja International Business. International Business sen takia, että kurssi sisältää myös paljon tietoa thaikulttuurista ja on siten hyödyllinen kaikille. Lisäksi saamme vapaasti valita itselle sopivan määrän kursseja. Kuitenkin vähintään kaksi. Itse aion todennäköisesti ottaa seuraavat kolme kurssia: Economics of Financial Management; Economics and Business of International Tourism; Agricultural and Resource Economics.

Infon jälkeen käytiin testaamassa koulun punttisalia, jonne pääsee ilmaiseksi ennen kello neljää. Jos haluaa tulla neljän jälkeen on maksettava jäsenmaksu, joka on kokonaista 2,5 € lukuvuodelta. Sali on pieniä puutteita lukuunottamatta oikein asiallinen. Sitä vaan ihmettelen ettei ainakaan alakerran pukukopissa ole suihkua tai vessaa. Huomattiin myös että koulu on tämän viikon osalta sitten tässä eli edessä olisi hieman pidempi viikonloppu. Haettiin alakerran 7-elevenistä (joita on lähes jokaisessa korttelissa) hieman neuvoa-antavaa ja kutsuttiin Porn-Uthain jengi (Ronja, Jonatan, Erika ja Helmi) kämpällemme suunnittelemaan viikonlopun ohjelmaa. Päätettiin lähteä torstaina ensin yöksi Pattayalle ja siitä perjantaina läheiselle Koh Laan saarelle viikonlopun viettoon. Saatuamme suunnitelman kasaan päätettiin lähteä jatkamaan iltaa samalle baarialueelle, jossa edellisenä lauantaina olimme käyneet.

Suunnittelueväät

Suunnittelupalaveri

Oltiin katottu Lonely Planetista, että Pattayalle lähtee busseja puolen tunnin välein itäiseltä ja pohjoiselta bussiterminaalilta. Taksilla skytrainille ja matka Ekamain asemalle (40 thb), jonka vieressä bussipysäkki sijaitsee. Kun olimme päässeet skytainista pihalle, muuan ystävällinen herra tuli sujuvalla englannilla kysymään etsitäänkö me bussiasemaa. Oltiin ilmeisesti niin turistin näköisiä. Hyvä näin sillä vettä satoi aika rankasti, eikä meillä ollut mitään muuta tietoa, kuin että jossain tässä lähellä se asema on. Hän oli itsekin menossa asemalle, joten meidän ei tarvinnut kuin seurata perässä.

Saatiin liput hommattua kaikille, eikä hintakaan ollut kummoinen, vajaat 3 euroa. Meitä neuvomaan tullut henkilö esittäytyi Jonathaniksi ja selvisi että hänkin on menossa Pattayalle. Johnny kertoi olevansa kotoisen New Yorkista. Hän on matkustellut paljon muuttanut viisi kuukautta aiemmin Thaimaahan ja työskentelee tällä hetkellä opettajana. Johnny ei ollut ensi kertaa menossa Pattayalle ja lupautui näyttämään meille paikkoja. Bussimme lähti viideltä ja bussimatka kesti kuulemma kauemmin kuin koskaan, about 3 tuntia. Kuski heitti Pattayan kohdalla jonkun käsittämättömän U-käännöksen ja ajoi ainakin 10 minuuttia takaisin päin, jonka jälkeen käännyttiin rantaan päin. Tultiin ilmeisesti tiputtamaan joku paikallinen pois kyydistä sille pysäkille.

Pattayalle kuitenkin päästiin ja majoituttiin samaan hotelliin Johnnyn kanssa. Se ei ollut kaikista halvin vaihtoehto, mutta kello oli aika paljon ja kaikki olivat nälkäisiä, joten ei jaksettu lähteä etsimään löytyisikö muualta vapaita edullisempia huoneita. Jo hotellille saapuessamme leidit ja "leidit" huutelivat meille kilpaa kadun baareista. Yhdeksän hengen joukko valkoisia herättää aika paljon huomiota Pattayalla, varsinkin kun sen jäsenistä kuusi on miehiä. Hotellin vieressä oli brittiravintola Rosie´s jossa sai vielä syödä rauhassa. Sitten alkoi seikkailu.

Brittiraflassa syömässä

Pubi suoraan vastapäätä meidän hotellia

Jonathan sanoi meille: "You can´t come to Pattaya and not see the Walking street!" Selvä, siirryttiin rantakadulle ja lähdettiin pikkuhiljaa etenemään Johnnyn opastamana. Välillä haettiin 7-elevenistä voimajuomaa ja pysähdeltiin ihmettelemään beachia. Rantakadun reunassa seisoskeli vajaan kymmenen metrin välein laittautuneita naisia, kuin odottaen jotain. Kuulemma freelancereita.

Päästiin sitten walking streetille ja vähän matkaa sitä talsittuamme ei voinut kuin todeta, että tää paikka on f***ing crazy! Koko ajan joku huutelee baarista ja tulee tarttumaan käteen kiinni ja yrittää käytännössä raahata mukaansa baariin. Suorimmat tulevat taputtelemaan suoraan etumukselle. Johnny vei meidät jollekinn vakiopaikalleen, joka on pieni drinkki/shottikoju yhden sivukadun risteyksessä, Soi BJ:n tarkemmin ottaen. Sieltä sai kahdella eurolla melko tiukkoja ja epäilyttävän värisiä drinkkejä. Hyvä kun juomien nimet ei sano yhtään mitään, niin joutui vaan ottamaan ihan randomilla jonkun. Toiset oli parempia kuin toiset.

Erika, Joona ja Niklas tutkimassa juomalistaa

Muutamien drinksujen jälkeen jatkettiin Walking streetia eteenpäin ja päädyttiin yhteen klubiin, jossa oli juuri näitä paikallisia tähtiä esiintymässä. Sen tarkemmin erittelemättä mainittakoon vain, että meno oli hieman roisimpaa, kuin jossain Lappeenrannan Punaisissa lyhdyissä. Sieltä sitten paineltiin taas eteenpäin Jonathanin suosittelemaan diskoon Insomniaan. Insomnian alakerta on omistettu rapille ja hiohopille ja yläkerta elektroniselle musiikille. Vaikka maksullista rakkautta oli tässäkin klubissa tarjolla, pystyi siellä kuitenkin hiukan tanssimaan ja viettämään "normaalisti". Mitä nyt oli vähän täyttä. Pattayalla, ja myös Bangkokissa, on muuten tapana, että klubeihin pääsee yleensä ilmaiseksi sisään, mutta siellä pitää sitten juoda. Jos on liian pitkään tilaamatta mitään, tarjoilijat tulee ensin tyrkyttämään lisää juomaa ja jos et vieläkään tilaa mitään, pyytävät poistumaan ravintolasta.

Klubeja walking streetilla

Seuraavana päivänä jätettiin Pattaya taakse ja otettiin suunnaksi Koh Laan, joka on pieni saari puolen tunnin lauttamatkan päässä Pattayasta. Matkalippu saarelle maksaa alle euron. Satamasta taksi alle rannalle. Käytiin eräällä pienellä rannalla, mutta siellä ei ollut kuin pari rakennusta ja kaivinkone työssä keskellä rantaa. Päätettiin jatkaa toiselle, hiukan isommalle rannalle saaren länsipuolelle. Tältä rannalta sattuin löytymään myös vapaita huoneita majoitus kahdeksalle hengelle, eli tässä tapauksessa kaksi neljän hengen huonetta, joissa molemmissa kaksi parisänkyä ;-) Ei muuta kun romut huoneeseen ja rannalle levyttämään. Siinä se loppupäivä sitten menikin. Auringonlaskuun asti beachilla uiden, löhöillen ja välillä hakien ruokaa rantabaareista. Mietin että miten voi olla kaksi näin eri maailmaa, Pattaya ja Koh Laan, näin lähekkäin. Saarella hiekka on valkoista ja vesi kirkasta ja lämmintä. Rannalla on paljon turisteja, mutta myös paikallista väkeä viettämässä vapaapäivää.

Paikallinen taksi

 

Imee sitä kookosta

Auringon laskettua käytiin bungaloweilla suihkussa ja lähdettiin syömään illallista. Huomattiin että rannalla oli aivan kuollutta. Kaikki kojut oli laitettu kiinni, missään ei näkynyt ketään ja oli pimeää. Ihmeteltiin että eikö tältä saarelta muka saa ruokaa enää mistään. Kello oli kuitenki vasta puoli yhdeksän! Löydettiin sitten yksi paikallinen perhe heidän pitämänsä ravintolan pihasta, mutta sekin ravintola oli jo kiinni. He kuitenkin soittivat meille taksin ja sanoivat, että satamasta saa vielä ruokaa. Taksi kuitenkin saapui paikalle, mutta meidän piti maksaa vähän kovempaa hintaa, sillä ilmeisesti lähes kaikki saaren taksikuskit ovat jo menneet koteihinsa. Mutta ei se hinta kuitenkaan päätä huimaava ollut, 2,5 € per nuppi. Hinta sisälsi matkan ravintolaan, sen että kuski odottaa kun me syödään, ja kuskaa meidät takaisin omalle rannallemme. Normaali päivähinta olisi ollut 75 senttiä suuntaansa. Nyt tajusimme, miksi eräs venekyydin myyjä oli niin ihmeissään, kun hän kysyi "Mihin aikaan te lähdette täältä?" ja me vastasimme "Ei me lähdetä. Me jäädään tänne yöksi."

Kuski ei kuitenkaan vienytkään meitä satamaan, vaan ilmeisesti jonkun tuttunsa ravintolaan vähän syrjempään. Tätäkin ravintolaa pitävä perhe ilmeisesti asui siinä, sillä lapset leikkivät pihalla ja henkilökunta katseli telkkaria ravintolan pöydästä. Kaiken säätämisen jälkeen lopputulos oli kuitenkin erittäin tyydyttävä. Söimme todella hyvää ruokaa merenrantaravintolassa hennon tuulen vilvoittaessa auringonpolttamia ihojamme. Samalla pystyimme ihailemaan Pattayan puolella kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi järjestettyä ilotulitusta. Ja taksi seisoi pihalla odottamassa.

Seuraavana aamuna luovutettiin huone ja painuttiin takaisin rannalle chillaamaan. Tällä kertaa rantaviiva oli paljon kauempana rakennuksista, johtuen vuorovedestä. Illalla aallot ylsivät miltei rannassa oleviin rakennuksiin asti. Aamulla ranta oli seuraavan näköinen.

Tilanne iltapäivällä vähän ennen auringonlaskua

Beach aamulla

Päätettiin, että chillataan päivä vielä täällä saarella, mutta lähdetään kuitenkin yöksi Pattayalle saaren autioitumisen takia. Osa porukasta vuokrasi skootterit ja lähti kiertämään saarta pariksi tunniksi. Kehuivat olleen hyvä reissu. Itse kärsin vielä hiukan edellisenä päivänä nappaamastani turistiripulista, joten päätin jättää sen seikkailun väliin. Noh, onneksi ripuli ei ollut älyttömän paha; mitä nyt vatsaan koski ja tunnin, parin välein oli käytävä huussissa. Käytännössä aina kun söi tai joi jotain. Kun olo ei ollut aamuun mennessä helpottanut, nappasin pari imodiumia naamariin ja tilanne muuttui paremmaksi heti. Ja pääsinpähän kokemaan perinteisen aasialaisen vessa, eli kopin missä on vain reikä lattiassa. Eikä ollenkaan paperia, vaan vesiämpäri ja kauha, jolla sitten huljutellaan itsensä puhtaaksi. Onneksi oli nenäliinoja mukana...

Suunnitelmien mukaisesti lähdettiin sitten iltapäivällä takaisin Pattayalle etsittiin hiukan edullisempi huone muutama sata metriä kauempaa. Aluksi oli vaikeuksia löytää tilaa kaikille kahdeksalle, sillä monet guest houset Pattayalla ovat aika pieniä, mutta sitten kuitenkin tärppäsi. Kahden hengen maksoi 12 € yöltä ja sisälsi jopa kaikkea luksusta kuten lämpimän suihkun ja jääkaapin. Päiväsaikaan Pattaya muuten näyttää aivan tavalliselta rantakaupungilta; jopa Walking street. Guest housemme vieressä oli muuten aurinkomatkojen toimisto.

Päätettiin aluksi lähteä istumaan iltaa vähän rauhallisempaan paikkaan, joten lähdettiin kävelemään pois päin Walking streetista. Vähän matkan päästä löytyikin mahtava paikka. Paikallisen Central-ostarin pihaan oli parkkeerattu Coctail Car, josta sai ostaa drinkkejä kolmessa koossa: regular, double ja bucket. Auton ympärillä oli muovisia pöytiä ja tuoleja ja kaiuttimista jauhasi poppi. Jumituttiinkin siihen paikkaan ties miten pitkäksi aikaa. Välillä meitä viihdytti paikallinen breakdance-ryhmä, joka tuli tanssimaan ostarin pihaan. Jätkät veti ihan älyttömän hyvin. Jossain vaiheessa myös uusi tuttavuutemme Jonathan liittyi seuraan.

Coctail Car

Bucket

Kaveri pomppi tollein yhellä kädellä varmaan parikyt sekuntia

Osa porukasta lähti tästä jo nukkumaan ja osa lähti vielä jatkamaan Walking streetille. Lauantaina suurin osa ei enää jaksanut bilettää samalla tavalla kuin torstaina, vaan haluttiin ottaa vähän iisimmin. Kuultiin Jonathanilta, että yhdeksästään meidän kannattaisi vuokrata minivan takaisin Bangkokiin ja niin myös tehtiin. Hintaa tuli vajaat pari euroa enemmän kuin bussilla, mutta matkustusmukavuus oli aivan toista luokkaa. Jalkatilaa oli enemmän, eikä autossa ollut ilmastointi jäätävän kylmällä, kuten julkisissa busseissa. Matkalla Jonathan vielä opetti meillä thain kielen perusteita. Hän myös lupasi näyttää meille Bangkokia jossain vaiheessa, joten todennäköisesti tulemme tapaamaan vielä. Loppuun vielä yksi saarikuva.